Heli Veijola
5.2.2021
Elämän eli kunnan tarkoitus
Yhdessä elämänvaiheessa minulla tuli tarve ymmärtää kunnan ja kaupungin toimintaa paremmin. Opiskelin sitten hallintotieteitä kandiksi asti ja valmistuessani olin oivaltanut, ja ymmärrykseni lisääntynyt. Opin, että kaupungin tai kunnan tarkoitus on tuottaa hyvää elämää. Tähän minulta meni siis monta vuotta aikaa. Opin toki muutakin käytettäväksi kelpaavaa: Suomessa kunnat toimivat hyvin itsenäisesti, kaksivuotiaan minä ite -periaatteella melkein. Paikallinen viisaus ja luovuus pääsevät oikeuksiinsa, jos vain viitseliäisyyttä riittää. Sillä ihmisten maailmassa ihmiset tekevät asioita.
Korona-aika on pysäyttänyt meidät sekä oman että kunnan arjen keskelle. Nyt jos koskaan lähellä olevien asioiden laadun ja aitouden merkitys korostuu. Se peruselämän loisto. Elämme kuin sata vuotta sitten normaalisti eleltiin. Silloin ihminen saattoi viettää kaikki päivänsä muutaman kilometrin säteellä kodistaan, oman perheensä kera. Hyvä elämä koostui arvatenkin samoista aineksista. Kodin suoja ja lämpö, riittävä ravinto, mielekäs tekeminen ja antoisat ihmissuhteet ovat ohittamattomia perusonnenlähteitä.
Nykyaikana itsestäänselvyytenä pidetyt sosiaali- ja terveyspalvelut, varhaiskasvatuksen, koulutuksen, nuoriso- ja kirjastotoimen ja vaikkapa yhdyskuntatekniikan palvelut on rakennettu ja kehitetty vain ja ainoastaan siksi, että voitaisiin olella ja elellä tasa-arvoisesti ja turvallisesti pienestä taaperosta iättömäksi vanhukseksi. Ja koska leivän lisäksi tarvitsemme myös sirkushuveja, niin niidenkin osalta kemiläiset valtuutetut ovat historiamme 152 vuoden aikana pitäneet huolta ansiokkaasti kulttuurin asemasta. Me kemiläiset kun olemme pääsääntöisesti junantuomia. Pedagogina tiedän, että yhteisen ymmärryksen luomiseksi eri kulttuurien kohtauspaikassa tarvitaan monenlaisia yhteistyökenttiä. Joku ilmaisee itseään jalkapallolla, toinen soittaa bändissä, kolmas ihastelee taidetta, yksi nauttii teatterista, toinen käyttää iltansa opiskellen kieliä. Kotiseutua on rakennettu ihmisten luovuuden ja mielen palolla. Siihen on luotu puitteet ja annettu mahdollisuus. Mielenkin hyvinvointiin. Sillä omassa mielessään ihminen syvimmillään asuu.
Itse annan arvoa kaikelle sille kauneudelle, jota aikojen saatossa tänne Kemiin on luotu. Kaupungin sisäsatama on oman elämäni aikana muuttunut rötöläjästä keitaaksi. Joka kesä rantabulevardilla muistellaan kaupunginjohtaja Leinoa lämmöllä. Keskustan leveät puistokadut taas henkivät Venäjän vallan ajasta ja siitä, että pienessäkin kaupungissa voi olla suuren kaupungin eleet ja ote. Ja siitä, että emme koskaan tee asioita vain itsellemme ja omalle ajallemme. Siksi kannattaa tehdä kaunista ja kunnolla. Sen ovat monet kemiläiset päättäjät mennä vuosikymmeninä ymmärtäneet.
Sillä oli rahaa paljon tai vähän, tehtävä pysyy samana: tuottaa hyvää elämää. Jälkipolvet sitten ihastelevat tai kauhistelevat valintoja. Ja kaikkea ei rahalla edes saa. Inspiraatioksi kaikille laitan lapsenlapseni minulle esittämän runon. Sen tekivät ja lausuivat lapset Toivolan päiväkodissa Kemille 150-vuotislahjaksi.
Meidän rakkain Kemi
Meidän rakkain Kemi,
olet aina sydämessäni
ja pysyt siellä halki aikain.
Mansikkanokan uimarannat nuo ihanat,
kutsuvat meitä uimaan,
leikkimään ja makkaran paistoon.
Liikennepuistossa me tykätään
ajella polkuautoilla mainioilla.
Sen läheisyys kutsuu
kesäisin myös sirkuksen ja tivolin
vierailulle Kemiin.
Talvella lumi houkuttaa,
kaikkia meitä lapsia Kemin,
lumen ja jään leikkeihin.
Meidän rakkain Kemi,
olet aina sydämessäni
ja pysyt siellä halki aikain.
Kirjoittanut Toivolan päiväkodin
Minions eskariryhmän lapset 2019
Kemissä Runebergin päivänä 5.2.2021