Entinen kemiläinen kiittää ja kuittaa!

Kaikki kyllä aina jotenkin selkenee, kunhan vain antaa aikaa, eikä menetä malttiaan heti. Vaikka Kemi onkin yllättävän lähellä, tuntuu suurelta muutokselta lähteä omasta kotikaupungistaan itselle aika vieraaseen kaupunkiin. Kotikaupunki on kuitenkin aina lähellä sydäntä, niin kuin pitääkin.  Olen suuresti nauttinut kirjoittamisesta, varsinkin teille lukijoille.

Ei väliä, missä asustan, mutta kemiläinen tulen aina olemaan henkeen ja vereen.  Vaikka matkani täällä blogin puolella päättyy, vierailen Kemissä yllättävän useasti. Kemissä järjestettyihin tapahtumiin en harmikseni ole päässyt, mutta olen käynyt nauttimassa kemiläisten ravintoloiden ruuista satamassa ja käynyt pelaamassa illan bingot, tosin voitin vain tunnin ilmaiset pelit – pelionnea ei ole minulle pahemmin siunattu.

Vaikka käynkin Kemissä paljon muutonkin jälkeen, eniten varmaan tulen kaipaamaan ilta-ajeluita kaupungissa ja sataman ruokia – ystävien ja perheen jälkeen tietysti.

Kemi ei tunnu suurelta kaupungilta, onhan siinä se oma pieni viehätyksensä, lähes kaikki tuntevat toisensa tai ainakin tietävät jollain tavalla. Tärkeissä päätöksissä ja tapahtumissa voi nähdä sen yhteisöllisyyden. Sitä ei vain aina ehkä osaa ajatella tarkemmin, kun kaikki ovat kerääntyneet yhteen ja me kaikki nautitaan vaikka siitä samasta musiikista, joka soi Täiköntorin lavalla.

Tässä lopuksi voin vain sanoa, että kiitos tästä, kun sain olla mukana Ihmekaupunkilaisena. Minulle riittää, jos edes yksi ihminen on mielenkiinnolla lukenut kirjoituksiani. 🙂

Vain kesyt linnut kaipaavat, villit lentävät.
– Elmer Diktonius

Eveliina