Haaste heitetty – heilauta ja hymyile!

Itselläni on tapana pitää satunnaisesti pieniä “viikkohaasteita”, joiden avulla pyrin tietoisesti tuottamaan tai lisäämään hyvää ympärilleni. Vastalahjana saan hymyn myös omille huulilleni.

Nämä haasteet ovat oikeasti tosi helposti toteutettavia asioita, joiden eteen ei tarvitse sen kummemmin ponnistella tai nähdä vaivaa. Tällä viikolla olen haastanut itseni kiittämään käden heilautuksella ja hymyllä autoilijoita, jotka ovat jääneet odottamaan suojatien eteen päästääkseen minut lastenvaunuineni tien yli.

Toki kiittäminen on kuulunut tapoihini aiemminkin, mutta selvästi säännöllisemmin sitä on tullut toteutettua nyt kiinnitettyäni asiaan huomiota.

Sattuneesta syystä jalankulkijoita on liikenteessä tavallista enemmän, koska moni on valinnut salin tai jumpan sijaan lenkkeilyn ihan jo turvallisuussyistäkin. Siispä muut kevyen liikenteen väyliä kulkevat: osallistutteko kiittämään kanssani?

Jos lähdette mukaani haasteeseen, niin tarkkailkaapa samalla myös autoilijoiden reaktioita. Ainakin itse olen bongannut aika monta hymyä rattien takaa tämän viikon aikana. Lisäksi olen ilahtunut useamman kerran myös siitä, että moni autoilija on nyökännyt tai morjestanut takaisin.

Seuraava haasteeni voisikin olla, että autoilijan roolissa ollessani huomaan itse tehdä saman eli väistää ja moikata takaisin!

Näinä aikoina puhutaan paljon yhteen hiileen puhaltamisesta, ja miksipä sitä ei sovellettaisi asiaan kuin asiaan – nyt kun siihen kerran saadaan muutenkin niin hyvää treeniä. Liikenne jos mikä on yhteispeliä, jossa korostuu kaikkien panos turvallisuuteen ja ystävällisyyteen, olipa kulkuneuvo mikä tahansa omista jaloista autoon.

Ja loppuun vielä yksi tekemäni huomioni: kun johonkin asiaan kiinnittää huomiota hetken normaalia enemmän, niin siitä se vain alkaa automatisoitua kuin itsestään eikä päälle jäänyttä hyvä(n tekemisen putkea) enää edes raaski katkaista.

Ystävällisesti toimiminen virittää kuin varkain myös oman mielen entistä positiivisemmille poluille, kokeile vaikka.

Anna