Kemi: Lumityöttömyysaste nolla

Minä pidän lumitöistä. Toki niistä on helpompi pitää, kun niitä voi tehdä kiireettä. Lumitöistä on helpompi pitää myös siksi, että pääsen aika hyvin valikoimaan, minkä laatuista lunta käsittelen. Valitsen kuivan pakkaslumen. Mieheni on taloutemme nuoska- ja räntävastaava.

Kolaaminen on huomattavasti helpompaa, jos pihalla on riittävästi kolantyhjennysalueita. Hauskuus loppuu nopeasti, jos lumet pitää työntää jyrkkään ja korkeaan mäkeen. Mieheni piirsi minulle joitakin vuosia sitten oheisen kuvaparin ohjeistukseksi oikeaoppisesta kolan tyhjentämisestä. Niin kuin en sitä osaisi! Olen sentään isäni lumenkäsittelyakatemian kasvatti ja sen koulukunnan mukaan lumet on ehdottomasti aina tyhjennettävä mäen lakipisteen yli, jolloin lumikasasta tulee loiva ja pitkä. Lisäksi kolausalueen reunahanget on viimeisteltävä viistoiksi, jolloin ne ovat kauniimmat eivätkä mulistu niin helposti takaisin kolatulle alueelle.

Jos joku nyt vielä miettii, mikä niissä lumitöissä sitten viehättää, niin ensinnäkin se, että koko muori saa liikuntaa ja keuhkot ulkohappea. Lisäksi lumitöissä näkee selkeästi työnsä jäljen. Ja laajemman alueen kolaaminen on suorastaan meditatiivista: voi valita kolaako riveittäin vai sarakkeittain vai jääkonetyyliin aluetta kiertäen. Jos on oikein anarkistisella tuulella, voi kolata satunnaisessa järjestyksessä. Silloin sitä ihminen tuntee itsensä villiksi ja vapaaksi! Miellyttävää on myös, kun työt voi tehdä omaan tahtiinsa ja ne voi jopa keskeyttää, jos into tai kunto loppuu. Olemme elämämme aikana olleet pariin otteeseen talonmiehinä, jolloin öisten lumisateiden sattuessa kellon piti olla aamulla neljältä herättämässä, jotta ehti kolaamaan pihat ennen asukkaiden töihin lähtöjä. Se söi aamu-unista miestä ja naista. Mutta kunto pysyi hyvänä.

Jos lunta on oikein paljon, mieluummin lapioin käytävät kuin kolaan. Jos lunta tulee koko talven oikein paljon, pihamme käytävät käyvät kapeiksi. Kauppakasseja mahtuu tuomaan vain yhden kerrallaan, ellei sitten etene kylki edellä sivusuuntaan.

Kun lumi on märkää ja sataa, sulaa ja jäätyy tiuhaan tahtiin, ei kannata kolata kovin tarkkaan, sillä vähän rosoinen käytävä ei ole jäätyessään ollenkaan niin liukas kuin sileäksi kolattu. Joku saattaa tuolloin luulla huonosti kolatun pihamme johtuvan isäntäväen laiskuudesta, mutta kyse on pelkästään älykkyydestä.

Kollegani kehui minua luovaksi ihmiseksi. Vähän jo röyhistelin rintaani, kunnes hän tarkensi, että ainakin näin talviaikaan. No se on fakta.

Luomisiin!

Eija