Opettaja Heli Veijola, rintakuva.

Heli Veijola

13.11.2020

Nimeni on Heli Veijola, olen pitkän linjan kemiläinen asukkina ja kunnan työntekijänä. Muutin kaupunkiin alle kolmivuotiaana ja nyt on takana jo 42 vuotta koululaiselämää Kemissä. Ensin oppilaana ja syksyllä alkoi 30. vuosikerta kansankynttilänä. Tajusin vasta, että olen tehnyt kekkoset, kun olen ollut samalla koululla vuodesta 1991 asti. Toki työtehtävät ovat vaihtuneet ja viime vuodet olen tehnyt rehtorin töitä. Tunnen neljän pojan äitinä kemiläisen perusarjen ja kaksi lastenlasta pitää kiinni siinä edelleen. Vapaa-ajalla luen, luen ja luen. Liikkumismuodoista mieluisin on sauvakävely. Nautin myös ihan kaikenlaisesta taiteesta. Harrastan melkein joka vuosi jotain opiskelemista, se on nettiaikana kätevää. Nyt pidän ainakin opiskeluista välivuotta ja keskityn opettelemaan uudenlaista arkea, kun nuorimmainenkin lapsista lähti omaa elämää rakentamaan. Ja kokeilen ensimmäistä kertaa elämässä blogin kirjoittamista. Jos sinulla lukijana tulee mieleen kysymyksiä tai aiheita, joita toivoisit minun käsittelevän, niin sekin käy. Laita ajatuksiasi osoitteeseen heli.veijola@edukemi.fi.

Korona-kouluajan tuokiokuvia

Minulta on kysytty, että miten se kouluarki nyt sujuu korona-ajan lähiopetuksessa. Korona-aikana koululle eivät saa ulkopuoliset tulla, joten kerronpa teille nyt kuulumisia.

Kun kirjoitan tätä 12.11.2020, voin sanoa, ja henkilökunnastakin annettiin lupa sanoa, että tähän asti kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin ja uskalsimme toivoakaan. Tilanne tietenkin elää koko ajan, mutta sitä silmällä pitäen olemme varautuneet tekemään arkeemme muutoksia hyvin nopeasti.

Olemme kaikki, henkilökunta ja oppilaat, joka päivä kiitollisia siitä, että saamme tulla tänne koululle tekemään työtämme, vaikka olemme päivä päivän jälkeen “pottukattilassa” eli joka päivä omallekin koululle kokoontuu yli kaksisataa ihmistä. Kevään etäkouluajan, ja varsinkin lähi- ja etäkoulukombon kokeneet selvisivät ja oppivat paljon uudessa tilanteessa, mutta raskasta se oli.  Koulun rehtorina kiitän sydämessäni  joka päivä henkilökuntaa, joka koko tämän ajan on pysynyt sitoutuneena, rauhallisena ja toiveikkaana, hoitanut ammattitaidolla ja ammatillisella otteella työtään. Samoin kun lämpimät ajatukset lähtevät oppilaidemme koteihin niin kevään etäkouluajan kuin syksynkin yhteistyöstä.

Kemin kouluilla on hyvin samanlaiset raamit sille, miten koulupäivän kokonaisvaltaisesta hygieenisyydestä ja turvallisuudesta huolehditaan, tästä me koulujen rehtorit olemme yhteistyössä koettaneet parhaamme mukaan pitää huolta. Sen kulmakivi on, että koulun kaikki aikuiset sitoutuvat seuraamaan ja ohjaamaan oppilaita niillä ohjeilla, jotka tähän asiaan vaikuttavat. Ja kyllähän se tarkoittaa sitä, että papukaijamaisesti asiaa on toistettava, muistuteltava tämän tästä. Koululta napatut tuokiokuvat porisevat omalla kielellään tätä asiaa:

Tonttuja koulun aulassa, vierellä koronaohjeita.
Tontut odottavat pääoven edessä ja muistuttavat aamuisin viidestä tärkeimmästä säännöstä. KUVA: HELI VEIJOLA
Lattiaan liimattu tähti, jossa muistutetaan turvaväleistä.
Kivikon koulun rehtori Ellenin suunnittelema välimatkatähti lähikuvassa. KUVA: HELI VEIJOLA
Välimatkoista muistuttavia tähtitarroja lattiassa koulussa.
Välimatkatähdet lattiassa ovat konkreettinen malli turvavälistä. KUVA: HELI VEIJOLA
Koulun ilmoitustaululla koronaohjeita.
Yksi kerrallaan kansliaan. Aikuisille myös ohjeita. KUVA: HELI VEIJOLA

Sen voin kertoa, että käsiä pestään ja desinfioidaan joka käänteessä. Siihen on tietoisesti varattu aikaa.

Lapset pesemässä käsiä koulussa lavuaarin luona.
Käsien pesu alkaa olla jo tapa. Ja sehän on erittäin hyvä sellainen. KUVA: HELI VEIJOLA

Uusi normaali käsienpesuarkemme muistuttaa mielestäni hyvin paljon sitä arkea, jota sain kokea nuorena opettajana, kun 1991 aloitin silloisella Keskuskoululla. Pulpetit ovat luokassa mahdollisimman väljissä riveissä. Ruokailu on suunniteltu hyvässä yhteistyössä ruokapalvelun ja keittolan väen kanssa. Viisi luokkaa ruokailee päivittäin omassa luokassaan, kuin silloin ennen. Ruokasaliin tulee näin tilaa. Ainoa ero on, että kirjotun vohvelikankaan tilalla on muovinen tarjotin. Ruokapöytien puhtauden varmistavat niin tärkeät siistijämme, joita ilman muuten emme voisi olla koululla. Puhtaus on perusta.

Ruokatarjotin pulpetilla, lapsi syömässä.
Ruokailua luokassa. KUVA: HELI VEIJOLA
Siivooja puhdistamassa ruokapöytää koulussa.
Ruokapöytä puhdistuu ruokailujen välissä. KUVA: HELI VEIJOLA

Jos jokin on ollut haastavaakin haastavampaa, niin se, että saadaan eläväiset ja kavereitaan yli kaiken kaipaavat oppilaat pitämään turvavälejä. Väljyyttä ja turvaväliä onkin luotu käytänteillä. Luokat toimivat itsekseen, omassa kuplassaan, kuten me asian täällä ilmaisemme. Jokainen käyttää vain omia välineitään, säilytysratkaisu on askarreltu itse.

Koulutarvikkeita purkeissa luokassa.
Omat koulutavarat itse suunnitellussa purkissa. KUVA: HELI VEIJOLA

Joka luokalla on oma wc. Tässä kohtaa niistä suuri kiitos ex-kaupunginarkkitehti Hannu Paakkolanvaaralle, joka istui tovin jos toisenkin peruskorjausta suunnitellessaan koulun käytävillä tuumaamassa, että mihinkäs kaikki wc:t saadaan vanhassa arvokivirakennuksessa soviteltua. 

Välitunnit luokat touhuavat pihalla eri välituntisektoreilla, jotka on piirretty koulun pihakarttaan ja myös itse pihalle. Tästä kiitos tilapalvelun väelle ja eritoten omalle kiinteistönhoitajallemme Joukolle.

Pohjapiirros koulun pihasta, johon on suunniteltu välituntisektorit.
Välituntisektorit. KUVA: HELI VEIJOLA

Joustavuus ja asioiden toteuttaminen “ulkona pahvilaatikosta” on taito, josta on kiittäminen pakkoa. Etäyhteys asioihin otetaan luonnollisena vaihtoehtona niin oppilaspalaverissa, vanhempainillassa, henkilökunnan kokouksessa, koulun yhteisissä juhlissa ja aamunavauksissa. Jos oppilas tai opettaja ei pääse paikan päälle luokkaan, ollaan tunnilla mukana etäyhteydellä. 

Aamunavaus tietokoneen näytöllä.
Aamunavaus sähköisesti. Koulun perinteisiin kuuluva perjantain aamunavaus on normaaliaikoina oman luokan sijasta yhdessä jumppasalissa. KUVA: HELI VEIJOLA
Oppilaita koululuokassa. Kuvattu ikkunan takaa.
Etätunnilla koulussa. Opettaja opettaa kotoa käsin. KUVA: HELI VEIJOLA

Kouluarki, oli se sitten tavallista tai korona-aikaa, on kuitenkin parhaimmillaan sitä lapsen ja nuoren parasta aikaa. Koulussa on mielekästä tekemistä. Ja ne kaverit, jotka menevät kaiken edelle. Luokkatyössä keskitymme perusasioihin, mutta tietenkin käsittelemme joka päivä oppilaiden ikä- ja kehitystasolle sopivalla tavalla tunteita ja asioita, jotka kumpuavat tästä hetkestä.

Pehmolelullakin on maski. Lelu lapsen käsissä.
Aapisen pehmopapu on saanut oman maskin. KUVA: LAURA SORSA

Kun tämä blogi ilmestyy, on perjantai ja 13. päivä. Koulusta torstai-iltapäivällä lähtiessään opettaja on desinfioinut tietokoneet ja kotona  keittää vielä suojamaskinsa seuraavaksi päiväksi.

Desinfiointiainepulloja hyllyllä.
Desinfiointipullot koulun tarvikehuoneessa. KUVA: HELI VEIJOLA
Maskin keittoa kattilassa.
Kangasmaskin keitto. KUVA: KIRSI TIKKALA

Ja veikkaan, että tänäänkin arki sujuu. Sujuva arki on muuten meidän Kemin kaupunkistrategiamme yksi keskeisimmistä asioista. Sujuva ei tarkoita sitä, että sovimme jotain ja jämähdämme, tai että kaikki sujuu aina hienosti, kuten siellä kuuluisassa Strömssöössä. Ei. Sujuva on sitä, että meillä on selkeä struktuuri, rakenne toiminnalle, ja sen sylissä voimme olla joustavia ja luovia, oppia hyvällä mielellä. Sujuva arki on yhdessä sovitun ja yhteisen tahdon asia.

Takaisin listaukseen