Myrskyjä odotellessa

Vähän aikaa sitten saatiin kuulla surullisia uutisia. Raakut eli jokihelmisimpukat olivat saaneet kylmää kyytiä Suomussalmella metsäkoneen jyrätessä niiden elinympäristöä murskaten ne allensa. Äärimmäisen uhanalaisia raakkuja eikä liito-oravia Kemin seudulla esiinny, mutta monta muuta huomionarvoista uhanalaista eliölajia kylläkin.  Eläin- ja kasvilajeihin kuuluvat luhtakultasiipi, vaskisukkulakoi, neidonkenkä, tikankontti, ruijannuokkuesikko, viitasammakko, rantakurvi ovat näitä – vain muutamia mainitakseni.

Monet luontotyypit ovat myös uhattuina. Uhanalaisarvioinnin 2019 Punaisen kirjan perusteella puolet Suomen luontotyypeistä on uhanalaisia ja Pohjois-Suomessa joka kolmas. Mainittakoon näistä soihin kuuluvat koivuletot ja metsäympäristön kotkansiipilehdot.  Perinnebiotooppeihin kuuluvat luonnonlaitumet ovat kaikki äärimmäisen uhanalaisia koko maassa. Myös rannikon jokisuistot on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi Suomessa. Rannikon laajimmat jokisuistot sijoittuvat Kemi- ja Kokemäenjokien edustoille.

Jopa Itämeren hiekkarannat kuuluvat erittäin uhanalaisiin luontotyyppeihin. Suomessa hiekkarannat ovat supistuneet 65 % 50 vuodessa. Punaisen kirjan kuvauksen mukaan tämän luontotyypin omaleimaisen elinympäristön saavat aikaan hiekan liikkuminen, alhainen ravinnepitoisuus, vedenkorkeuden vaihtelu, tuulisuus ja paahteisuus sekä suolaisuus. Perämeren rannalla merivesi on kuitenkin murtovettä ja talvisin merenjäät muovaavat omalta osaltaan rantoja. Rannoilla suurimpana uhkana on rehevöityminen, pensoittuminen sekä rakentaminen.

Monet uhanalaislajit ovat löytäneet uuselinympäristöjä tie- ja ratapenkoilta sekä tehdasalueilta. Kemissä Metsä Group on aloittanut tehdasalueellaan kunnianhimoisen hankkeen luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin huomioimiseksi toimintaympäristössään. Myös kaupunki on käynnistänyt ympäristöministeriön rahoittaman Kunta-Helmi avustuksen turvin arvokkaiden rantojemme luontokohteiden ennallistamistoimenpiteet vuodesta 2021 lähtien. Helmi-hankkeiden vetovastuu on Uudenmaan ELY-keskuksella. Hankkeiden tavoitteena on estää luontokatoa ja lajiston häviämistä Suomessa sekä turvata luonnon monimuotoisuutta.

Ajoksen Puidenpuuttuman ranta-alueelta löytyy monimuotoista luontoa sekä eliölajistoa. Vedenalainen luonto on karua ja paikoin kasvitonta. Vedenalaiset ja liikkuvat hiekkasärkät ovat luonteenomaisia. Alemmalla rantavyöhykkeellä viihtyy koko maassa rauhoitettu veripunakämmekkä sekä ylempänä veden ulottumattomilla kedoilla ja rantavehnähiekkavallilla perämerenketomaruna. Ranta-alue kuuluu Perämerensaarten Natura-alueeseen ja se on luonnonsuojelulailla rauhoitettu luonnonsuojelualue. Ajoksen hiekkaranta on edelleen monien kemiläisten mielessä lapsuuden uimarantana. Käytön vähentyessä ja luontaisen maankohoamisen seurauksena alue oli päässyt pahoin pensoittumaan.

Hankkeen avulla Ajoksen Puidenpuuttuman ranta-alue inventoitiin biologien toimesta kesällä 2021 ja saatujen tietojen pohjalta laadittiin ennallistamissuunnitelma vuonna 2022, jonka Lapin ELY-keskus hyväksyi talvella 2023.Puidenpuuttuman aluetta päästiin ennallistamaan syksyllä 2023 pesimälintujen rauhoitusajan jälkeen. Tavoitteena oli saada aikaan avoin rantavyöhyke, jossa tuuli ja merivesi pääsisivät vapaasti liikuttamaan hiekkaa eli saada aikaan elävä hiekkaranta. Toissijaisena tavoitteena oli avoin merimaisema.

Ensimmäinen toimenpide oli poistaa pensasvyöhyke koko ranta-alueelta. Tämä toteutettiin koneellisesti telakuormaajan kouralla nyppimällä lepät ja pajut juurineen. Tämä saattaa kuulostaa rajulta toimenpiteeltä, mutta tavoitteena oli estää pitemmällä aikavälillä rannan pensoittuminen ja umpeenkasvu. Kaikki puuaines kuljetettiin haketettavaksi ja viimeiset kuormat siirrettiin kesän 2024 kuluessa.

Suomyrttipensaikot ovat uhanalaisuudelta vaarantuneita ja suurimpana uhkana on umpeenkasvu. Laajimmat suomyrtti kasvustot jätettiin suunnitelman mukaisesti rauhaan. Harmaan dyynin kedolta paikoitusalueen viereltä poistettiin männyntaimet ja alue niitettiin suunnitellusti.

Toimenpiteiden jälkeen syksyllä 2023 jäätiin odottamaan syysmyrskyjä, jotta luonnonvoimat olisivat viimeistelleet toimenpiteiden jäljet rannalla. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tänä vuona Atlantilta saapui kuitenkin hurrikaanin jäänteet, jotka olivat muuttuneet matalapaineen rintamaksi eli sykloniksi, tuoden myrskytuulia Perämerelle. Merivesi nousi yli metrin ja aallokon voima mursi hiekkavalleja siirtäen merihiekkaa ylemmäs rannalle huuhtoen raivausalueet. Uutta Itämeren hiekkarantaa on päässyt syntymään.  

Monien toiveesta huolimatta ranta-aluetta ei jyrsitty kauttaaltaan hietikoksi ja muutettu uimarannaksi. Kemissä on kolme virallista uimarantaa: Mansikkanokka, Takajärvi ja Paavonkari. Lisääntyvä virkistyskäyttö on kuitenkin toivottavaa Puidenpuuttuman hiekkarannalla. Tässä tapauksessa aluskasvillisuuden kuluminen on hyväksi hietikoille.

Kaikki voitavat toimenpiteet tehtiin Natura-alueella luonnonsuojelulain mukaisen rauhoitussopimuksen ja hyväksytyn ennallistamissuunnitelman mukaisesti. Taistelu maankohoamisen ja kasvillisuuden sukkession kanssa saattaa osoittautua Don Quijoten kamppailuksi tuulimyllyjen kanssa – aika näyttää.