Nostalgiaa ja kulttuuria

Olen ollut Kemin kaupunginteatterin nuorisolinjalla nyt kolme vuotta ja tiistaina saimme sen päätökseen ja todistukset käteemme. Normaalisti nuorisolinjan yksi niin sanottu kausi kestää kaksi vuotta mutta sattuneesta syystä jouduimme jatkamaan kolmannen vuoden projektimme parissa, kun kokoontumisrajoitukset ja kaikki olivat siinä välissä. 

Halusin kertoa kaikille miten iloinen olen tästä kaikesta kolmen vuoden ajalta. Olen miettinyt kulttuurin tärkeyttä lapsille ja nuorille ja se tapa millä sitä ylläpidetään Kemissä on arvostettava, sillä esimerkiksi teatterilla ei itsellään ole enää tavallaan vain yhtä paikkaa missä olisi kaikki asiat ja ihmiset kerralla mutta silti alusta asti minun aikanani nuorisolinjalla kaikki saatiin aina järjestettyä hyvin ja olen siitä hyvin kiitollinen. 

Tosin päädyimme kokeilemaan vähän erilaista teatteria kuvatessamme kaiken, sen sijaan että olisimme konkreettisesti olleet lavalla Ihmisten edessä. 

Uskoisin, että näitä mahdollisuuksia lapsilla ja nuorilla on kyllä ympäri Suomeakin. Siitä huolimatta se on mielestäni yksi ylpeydenaihe Kemissä. Se kuinka hyvin tämänkaltaisia asioita  järjestetään ja kuinka ne saadaan toimimaan aikalailla tilanteessa kuin tilanteessa, sillä ilman teatterin nuorisolinjaa olisin varmaan edelleen maailman ujoin ihminen enkä olisi koskaan tavannut niitä mitä ihanampia ihmisiä ketä kanssani siellä oli yhtä aikaa. 

Tämän kautta päädyin ajattelemaan myös taaksepäin ajassa, oikeastaan sinne kun olin itse ihan pieni. Muistan vaikka minkälaisia tapahtumia, vaikka en täysin osallistunutkaan ujouteni takia, vaan olin aina äidin takana piilossa tai jotain vastaavaa. Olin kuitenkin usein paikalla. Nykyään sellaisia osaa vain arvostaa täysin eri tavalla. Opetettiin lapsille kulttuuria jotenkin ei niin tylsästi ei istumalla koulunpenkillä. Jos nyt pääsisin niihin samoihin tapahtumiin olisin varmaan jopa iloinen. Mieleeni on jotenkin vain painunut tiettyjä pieniä asioita, kuten nykyisen teatterin tiloissa Tullimakasiinilla oli iso hevonen, jonka materiaalia en kyllä muista. Mutta muistan kuitenkin kun ihailin sitä joka kerta kun kävin siellä joissain tapahtumissa, mitä silloin järjestettiin ja tosiaan toivon että niitä edelleen järjestetään. En ole ihan ottanut siitä selvää. 

Yksi asia minkä pistin myös merkille oli näiden rajoitusten vaikutus kirjastoon, kun meidän piti käydä siellä tutkimassa eräitä kirjoja yhtä projektia varten, mutta sinne ei saanut jäädä paikanpäälle lukemaan vaan piti hoitaa ainoastaan lainaukset ja palautukset ja poistua. Tästä on siis vain joku pari viikkoa ja silloin huomasin, että en ole edes itse käynyt kirjastossa noin vuoteen ja mietin että onkohan oikeastaan kukaan muukaan. Nyt kun sinne ei vielä pääse niin ovatkohan ihmiset edes käyneet lainaamassa sieltä jotain. Sitten kun sinne taas pääsee paikan päällekin viettämään aikaa lukiessa tai mitä ikinä tekeekään siellä, niin tahtoisin sanoa, että kannattaa kiinnittää huomiota siihen kuinka iso ja hieno kirjasto meillä on. 

Toivotaan, että kesä tuo tullessaan edes vähän rajoitusten purkua ja kaikille tulisi kiva ja hieman sosiaalisempi kesä kun viimeisen vuoden aikana on ollut niin epäsosiaalista. Nyt kun vaan käydään ne rokotukset ottamassa ja pysytään turvassa niin eiköhän me tästä kiva kesä saada.