Anna Eveliina Koivunen, 21-vuotias kemiläinen opiskelija.

Anna Eveliina Koivunen

15.4.2020

Olen Anna Eveliina, 21-vuotias kemiläinen opiskelija. Olen ihan syntyperäinen kemiläinen henkeen ja vereen. Asun Kemissä avopuolisoni ja teddyhermeliini-kääpiökanin kanssa. Opiskelin Ammattiopisto Lappiassa lähihoitaja-alaa, tein työharjoitteluita Kemin Lämäreillä ja lähdin Tornioon opiskelemaan mediapalvelujen toteuttajaksi vuonna 2017. Työskentelen opiskeluiden ohella FC Kemillä ja kirjoitan myös omaa blogia nimeltä Nuoren tytön mietteitä. Harrastan kirjoittamista ja laavuilua rakkaani ja kavereiden kanssa, en pidä urheilusta, vaikka hiihtoa harrastinkin aikoinaan, nykyään tykkään luovista asioista, kuten valokuvaus ja piirtäminen. Rakastan matkustamista, tähän mennessä olen uinut Kreikan rannalla, nähnyt Alanyan moskeijat ja kävellyt Amsterdamin kaduilla. Olen outo, mukava persoona ja lähestulkoon absolutisti, joka meinaa välillä aiheuttaa ihmetystä, kun ottaa huomioon nuoren iän. Nautin hyvästä seurasta ja elän kahvista! Tätä menoa kolmas nimeni on Kulta Katriina.

Pitääkö aina jaksaa?

Nyt varsinkin ihmiset viettävät paljon aikaa kotonansa ja tietenkin kaikki yrittävät keksiä tekemistä tälle ajalle. "Pitää tehdä tuota ja pitää tämäkin korjata tuhannetta kertaa. Vitsit taas pyykkikori on täysi ja ruokaakin pitää tehdä pakastin täyteen. Unohdinko viedä matot pihalle tuulettumaan?" Onko meidän pakko jaksaa?

Vaikka energiaa riittää siivoamiseen, kokkaamiseen ja muihin arkipäivän asioihin, on hyvä ottaa aikaa itselleen ja hengähtää, antaa aivojen levätä, muutoinkin kuin nukkumisen aikana. Minäkin tykkään joka päivä pitää kodin siistinä, pestä pyykkiä ja järjestellä kotia, mutta kun sitä tekee tarpeeksi pitkään, huomaan olevani väsynyt ja siltikin jatkan niitä samoja askareita. Se tekee hallaa keholle, kun paiskii menemään uupuneena päivästä toiseen.

Jokaiselle on suotava ainakin yksi lepopäivä viikossa, jolloin ei tarvitse tehdä mitään ylimääräistä. Jokaisen pitää saada ladata akkuja, ei sitä muuten pääse rentoutumaan kunnolla, ei joka päivän tarvitse olla yhdenlaista touhotusta.

On hyvä aina välillä lösähtää sängyn tai sohvan pohjalle ja katsoa lempielokuviansa, välittämättä ulkomaailmasta, tai sitten vaihtoehtoisesti mennä sinne ulos ja tehdä sitä mikä rentouttaa.

Voimme olla elämämme superihmisiä, vaikka makaisimme sängyn pohjalla.

Pääpointti on, ettei tarvitse tehdä niitä turhauttavia arkitouhuja taukoamatta. Niin ei pala loppuun. Ei pyhitettyä lepopäivää keksitty huvin vuoksi, se on meille kaikille tarkoitettu.

Narsisseja ruukussa.
KUVA: ANNA EVELIINA KOIVUNEN

Eli on ihan ookoo, jos ei aina vain yksinkertaisesti jaksa. Se ei tee meistä huonompia ihmisiä millään saralla, eikä laiskojakaan. Meistä ei ole ikiliikkujiksi ja voimme olla elämämme superihmisiä, vaikka välillä makaisimme sängyn pohjalla tekemättä mitään.

Esimerkiksi siivoaminen on helppoa ja sen voi tehdä milloin vain, koska myönnetään: ei se sotku siitä mihinkään katoa, vaikka lepäisitkin yhden päivän. Mutta loppuun palanut henkilö romahtaneen mielen kanssa on vaikea kasata takaisin. Varsinkin näinä aikoina jokainen on varmasti edes vähän stressaantunut ja huolissaan, sekin syö energiaa ja väsyttää.

Omalla kohdallani olen huomannut, kun olen paljon kotona, teen sitten paljon kotitöitä, yritän ottaa hyödyn irti tästä ajasta, ryhdyin myös jakamaan mainoslehtiä kerran viikossa. Samalla huomaan olevani väsyneempi kuin aikaisemmin. Vaikka loppupeleissä en paljon tee, mutta stressi ja yhtäjaksoinen tekeminen väsyttää paljon. Sen lisäksi olen kärsinyt inhottavista selkäkivuista, yläselkä menee koko ajan jumiin ja kylkeen sattuu.

Miten rentoudun? Minulla on tapana juoda kuppi kuumaa kahvia ja selailla puhelimesta Youtube-videoita tai sitten katson jotain lempiohjelmiani, joka tällä hetkellä on Netflixistä löytyvä sarja, nimeltä Lucifer. Toinen tapa rentoutua on kirjoittaa vanhaa päiväkirjaani. Sen kirjoittamisen tosin aloitin uudelleen aika vasta. Nyt kun on aikaa enemmän, niin ehdin kirjoittaa pitkästä aikaa.

Pääsiäispöytä koristeltu mariskooleilla ja munilla, taustalla narsissiruukku.
KUVA: ANNA EVELIINA KOIVUNEN

Toivon, että kaikki ottavat viikosta edes sen yhden päivän unohtaakseen kaikki arjen kiireet ja ylimääräisen stressin ja keskittyvät omaan hyvinvointiinsa. 

Nyt toitotetaan hyvästä hygieniasta ja turvaväleistä, mutta pidetään me kaikki myös meidän fyysisen kunnon lisäksi henkisestä hyvinvoinnista hyvää huolta.

Takaisin listaukseen