Janne Kuoppala

12.6.2020

Olen 36-vuotias kemiläisen kulttuuriperinnön puolustaja. Työskentelen Kemin historiallisessa museossa ja olen koulutukseltani filosofian maisteri. Olen syntynyt ja viettänyt suurimman osan elämästäni Kemissä. Päädyin opiskelemaan historiaa Oulun yliopistoon. Se oli minulle luonnollinen vaihtoehto koska ei minulla ei ollut juuri muita kiinnostuksen kohteita. Historia on kiehtonut minua jo lapsesta saakka enkä kouluaikoina juuri muuta osannut. Opintojen aikana minulle syntyi ajatus suuntautua museoalalle. Kotiseuturakkaana ihmisenä oli onnenpotku, että valmistumiseni jälkeen kotikaupunkini museossa oli avoimena työpaikka. Työkseni painin menneisyydessä, mutta vapaa-aikana pyrin olemaan mukana myös nykyhetkessä. Harrastukseni ovat lähinnä luontohenkisiä. Kesäisin teen pitkiä vaelluksia erämaissa ja soutelen lohta joella. Syksyin metsästän hirviä ja poimin marjoja. Talvisin hiihtelen metsissä ja istuskelen pilkkimässä meren jäällä. Kevään tullen narrailen ahvenia jääpeitteen sulaessa. Kaikkiin näihin onneksi löytyy mahdollisuus ihan läheltä. Se on varmasti suurin syy, miksi palasin takaisin kotikaupunkiini.

Sisäsatama on kiinteä osa kemiläistä identiteettiä

Rakas kotikaupunkimme Kemi on aikojen saatossa ollut monenlaisen muutoksen kohteena. Yksi asia ei kuitenkaan muutu, nimittäin meren läheisyys. Se on meitä kaikkia kemiläisiä yhdistävä tekijä. Muualla käydessäni kaipaan usein takaisin Perämeren saariston suojiin.

Merimaisemaa rantapuistosta katsottuna. Myös pienvenesatama näkyy. — Kun seuraavan kerran vierailet rakkaassa Meripuistossa, asettaudu Sotalapsipatsaan vierestä alkavan polun päähän melkein mäen laelle. Suuntaa katseesi merelle, ja kuvittele, kuinka suunnilleen siinä samassa paikassa vuonna 1856 kenraalikuvernööri von Berg ihasteli samaa merinäkymää. Ihasteli niin paljon, että antoi heti lääninarkkitehti L.I. Lindqvistille tehtävän laatia kaupungille asemakaava. KUVA: JANNE KUOPPALA

Suojainen sijainti saarten lomassa suurten jokien suistossa teki tästä paikasta järkevän kaupungin perustamiselle. Meripuiston laella voi tuntea kuinka kenraalikuvernööri von Berg katseli merelle päin ja totesi paikan olevan kaunis. Sitä se toden totta onkin, kunhan sitä vain osaa oikein katsoa. Helpoiten sen huomaa nyt alkavan kesän kynnyksellä. Minulla ja monella muulla kemiläisellä on tapana kesäisin viettää aikaa kaupungin historiallisessa sisäsatamassa. Siellä istuessa harva ajattelee paikan alkuperää. Kemin kaupungin syntyhistoria on tiiviisti yhteydessä juuri tuohon paikkaan.

Kemin sisäsataman vanhoja punaisia puurakennuksia. — Kesän tullen Kemin historiallinen sisäsatama herää yhä henkiin. KUVA: JANNE KUOPPALA

Kaupungin perustaminen tänne oli neljän eri tekijän summa. Meri, joki, Lapin puu ja Kemijoen lohi muodostivat yhdessä tällä paikalla sellaisen solmukohdan, jonka jäljet ovat nähtävissä tänäkin päivänä. Vierailu kaupungin historiallisella satama-alueella ja Meripuistossa raottaa menneisyyden verhoa. Meripuiston laella sijaitsee Perä-Pohjolan viimeinen savupirtti. Asumus, jollaisessa meidän kaikkien esivanhemmat ovat aikojen saatossa eläneet. Sisäsataman aitat ja makasiinirakennukset kertovat alueen merellisestä historiasta.

Savupirtti puistossa. Nähtävyys Kemissä. — Meripuiston laella sijaitseva savupirtti on Kemin kesän suosituimpia vierailukohteita. KUVA: JANNE KUOPPALA

Kemin kulttuurihenki on onneksi säilyttänyt ne näihin päiviin. Suomessa ei valitettavasti ole enää olemassa montaa rannikkokaupunkia jossa näitä merkkejä vanhoista ajoista olisi jäljellä alkuperäisillä paikoillaan. 1950-luvulla sinnikäs kotiseututyö synnytti kotikaupunkimme ytimeen omaleimaisen kokonaisuuden, joka houkuttelee kemiläisiä yhä nykyäänkin kesäpäivän viettoon meren äärelle.

Vanhoja aittoja puistossa. — Saamme kiitää kaupungin suotuisaa kulttuuri-ilmapiiriä sekä Kemin kotiseutu- ja museoyhdistystä muun muassa näiden aittojen ja makasiinien olemassaolosta. KUVA: JANNE KUOPPALA

Meri vetää puoleensa. Sen rannoilla tuntee voivansa hengittää vapaasti ja merituulen tuntuessa kasvoilla tuntee olonsa kotoisaksi. Kemin kaupunki, sen historia ja sisäsatama ovat kiinteä osa kemiläistä identiteettiä.