Tästä asiasta löytyy kaikilta mielipide

Joka aamu he saapuvat koululle niin varhain, että kukaan muu ei ole vielä tullut. He palvelevat koko talon väkeä, tekevät kolme kattausta päivässä, ensimmäisen pitää olla tarjolla ennen kahdeksaa. Viikon arkipäivinä pidetään jokaisena isot häät, sillä lämmin ruoka tarjoillaan seisovasta pöydästä 250 ihmiselle. Nämä arjen sankarit ovat koulumme keittolan väki. Tämä blogi on omistettu heille, sillä jos armeija marssii vatsallaan, niin koulussa opetetaan, opitaan, johdetaan ja jaksetaan käyttäytyä kouluruuan voimin.

Olen kohta 30 vuotta syönyt päivittäin työlounaakseni kouluruokaa, joten uskallan tämän kirjoituksen kirjoittaa, koska mahdolliset mielipiteeni kyllä pystyn perustelemaan. Kouluruoka on suomalainen innovaatio, jokaiselta löytyy vähintäänkin siitä muisto, mielipide varmasti, vaikkei kouluruokaa olisi pitkään aikaan syönytkään. Vuosikymmenten aikana kouluruoassa on tapahtunut muutosta, minusta hyvään päin. Kruununjalokivi on salaattibuffet. Se on tehnyt ruoka-annoksen värikkääksi, maukkaaksi, raikkaaksi. Koulunäkkileipä on hyvää, nyt vain leipävalikoiman ääressä tulee ihan valitsemisen vaikeus. Annoksien näyttävyys on johtanut siihen, että otan kuvia kuin ravintola-annoksista ikään. Ne ovatkin nyt tässä blogissa kuvituksena.

Ruoka on muutakin kuin vatsantäytettä. Suomi on maailman ainoa maa, joka tarjoaa ruuan osana opetussuunnitelmaa. Ateriakin on oppimistilanne ja osa opettajien ja ohjaajien työtä. Se on tauko oppimisesta, ruokatapojen harjoittelua, makumatka, harkintaa sopivan ruokamäärän ottamiseen. Se on osa Vihreä Kemi -strategiaa, koska mietimme hävikkiä ja hiilijalanjälkiä, keskustelemme ruuasta ja sen matkasta ruokapöytiin, opimme ihmisten luonnollisesta erilaisuudesta allergioiden ja ruokarajoitteiden kautta. Lapsilta kysytään joka koululla toiveruokia ja lukuvuoden aikana niitä toteutetaan Meri-Lapissa, joten mekin olemme saaneet makunystyröillämme aprillipäivänä kokea, mikä on Lassilan koululaisten mielestä herkkua. (Vastauksen voit vakoilla osoitteesta https://www.mlkp.fi/ruokalistat/koulut2203_02052021.pdf). Ruokalista huomioi suomalaiset juhlapäivät, jälkiruokia myöten. Kansainväliset ruokateemat olisivat muuten ainakin meillä talossa paikallaan, sillä koulussamme puhutaan 15 eri kotikieltä, eli syödään 15 eri maan ihania kotiruokia.

Kouluruoka on ihan tavallista perusruokaa. Oppilaiden suosikki on Alatalon myllyn ohrasuurimoista keitetty puuro. Oma lemmikkini on ehdottomasti kalaleikkeleen kanssa tarjottava kylmä tartarkastike, jonka salaisista ainesosista käydään opettajien keskustelupalstoilla vertailevaa reseptiikkakeskustelua (koulukeittiöiden resepti kun on liikesalaisuus).

Maintsinkin jo, että räpsin annoksista kuvia ja julkaisen niitä koulumme face- ja instagramtileillä. Ihan siksi, että kotiväki näkisi, mitä lapselle on tänään ollut tarjolla. Olemme porrastaneet ruokailua niin, että jonoja olisi mahdollisimman vähän ja nyt koronan vuoksi vielä enemmän. Oppilas voi kasata oman annoksensa tarjottavista, jopa mausteita ja erilaisia salaattikastikkeita, hyvää öljyä myöten, on tarjolla. Ja jos jotain ei ole tarjolla, (kuten minulle sinappia verimakkaran päälle – minä pidän siitä) sitä saa keittiöstä pyytämällä. Ja vaikka itse en käytä erillistä salaattilautasta, niin sellainenkin linjastolla jokaiselle varattu. Aikuiset valvovat koko ruokailun, kannustavat maistamaan ja syömään monipuolisesti.

Joskus olen haaveillut siitä, että oppilaiden vanhemmat pääsisivät ekaluokan aikana yhden kerran ruokailemaan lapsensa kanssa ruokasaliin. Kotikeskustelu “mitä tänään oli koulussa ruokana?” saisi uutta makukulmaa, sillä makuasioista on vaikea keskustella ja kiistellä,
jos ei ole maistanut.

Joillekin lapsille kouluruoka on valitettavasti se päivän ainoa lämmin ruoka. Maanantaisin on suurin ruokamenekki ruuasta riippumatta. Kouluruoka kattaa noin kolmanneksen lapsen päivittäisestä ravinnontarpeesta. Mutta entä jos aamiainen jää väliin, kotona
ei laiteta ruokaa säännöllisesti,tai on vaikkapa taloudellisia vaikeuksia, eikä ruokaan yksinkertaisesti ole varaa. Näitä asioita kohtaamme koululla tämän tästä ja tietenkin pyrimme asioihin vaikuttamaan, jotta asiat menisivät parempaan suuntaan.

Tulevaisuudessa riittää kehittämistä. Koronakin on tuonut omat kommervenkkinsä kouluruokajärjestelyihin, eri tavalla eri kouluille. Kouluruoka on iso satsaus yhteiskunnalta, merkittävä oppimiseen ja hyvinvointiin vaikuttava asia koulupäivässä. Olisi järjetöntä, jos ruoka vain
kävisi reissun koululla ja päätyisi hävikiksi, eikä kelpaisi oppilaille tai henkilökunnalle. Kehittämis- ja yhteistyön tärkein väline on- yllätys, yllätys – se perinteinen puhuminen ja keskustelu, kaikkien kuunteleminen. Sovitamme kohtaamisissa arvoja, arkea ja ateriakokonaisuuksia sellaisiksi, että ne vastaisivat tämän päivän vaatimuksiin. Lapin AMK:n, Meri-Lapin ruokapalvelun ja Kemin kaupungin yhteistyönä on filmattu mm. tämä Resurssiviisautta koulukeittiössä – YouTube esitys, joka kannattaa katsoa,
sillä siinä esittäytyy Hepolan koulun ihka oman koulukeittiön toiminta ja rehtori Piia Hulkkonen. Itse olin kertomassa asiakaskokemuksiamme koulun näkökulmasta Lähiruokaa resurssiviisaasti seminaarissa maaliskuun puolivälissä. Kyllä teemme kaikkemme puolin ja toisin, että ruoka maistuisi oppilaillemme. Sillä niin se on, että hyvä ruoka, parempi koulupäivä. Ainakin rehtorille.

Koulun keittiö hiljenee ennen kolmea. Viimeiseksi tarjolle on aseteltu päiväkodin ja iltapäivätoiminnan välipalat. Kiitos ruuasta keittolan väki!

Ja hyvää pääsiäisaikaa kaikille!