Terveisiä kotoa!

Lähipiirissäkin on nuoria, joilla työt ovat loppuneet kuin seinään tai ainakin vähentyneet reippaasti, altistumisen vuoksi karanteenissa olevia, vauvan syntymää jännittäviä, matkojen ja tapahtumien peruuntumisista harmistuneita ja ylipäätään elämisen rajoituksista ahdistuneita. Ja ikäihmisten puolesta harmittaa: jos ei elo ole vielä ollut yksinäistä, niin nyt saattaa olla, kun kukaan ei käy eikä mihinkään saa mennä. Toki itseäkin harmittaa muun muassa peruuntuneet tai hamaan tulevaisuuteen siirtyneet reissut ja odotetut vierailut. Ja se epävarmuus.

Mutta. Asiat tärkeysjärjestykseen. Poikkeuksellisia oloja on ollut ja tulee olemaan. Ihan näin dramaattista ei ole Suomessa ollut minun elinaikanani, mutta tästäkin selvitään. Tällä hetkellä Suomessa dramatiikkaa tuovat onneksi eniten viruksen leviämisen estotoimenpiteet: emme ole tottuneet siihen, että eloamme rajoitetaan näin voimakkaasti. Juuri kun sääntö-Suomi oli vähän höllentynyt. Mutta sääntöjä ja kieltoja tarvitaan, sillä me ihmiset emme valitettavasti muuten ymmärrä asian vakavuutta. Toimiva vapaus edellyttää vastuullista käytöstä ja jos sitä ei kaikilta löydy, vapautta on kaikkien eduksi rajoitettava.

Rajoituksilla estetään katastrofi, joten ollaan tyytyväisiä niihin ja noudatetaan niitä, vaikkei kukaan juuri meitä valvoisikaan. Harvaan asuttu maa ja kohtuullisen introvertti ja kuuliainen kansanluonne on tässä vahvuutemme. Pysykäämme siis mahdollisuuksien mukaan kotona käsiä pesemässä. Nyt saa luvan kanssa hoitaa ihmissuhteita somella ja puhelimella. Pääasia on, että taudin leviäminen saadaan hidastettua niin, että hoitajia ja hoitopaikkoja riittää kaikille tarvitseville. Ja että tutkijat ehtivät kehitellä parannuskeinoja

Hoito- ja hoiva-alan työntekijät, siivoojat ja myyjät ovat tärkeysasteikolla korkealla. Vesi- ja sähkölaitosten työntekijät, poliisit, opettajat, taksikuskit. Tutkijat. Päättäjät. Media. Joitakin mainitakseni. Nostaisin hattua, jos sellainen etätöissä olisi päässäni. Myös taiteilijoille nostan erityisesti tässä tilanteessa virtuaalista hattuani. Miksikö? Miltä tuntuisi olla karanteenissa ilman musiikkia, kirjoja, elokuvia…?

Uskon, että tästä opitaan sekä yhteiskunnassa, globaalisti että henkilökohtaisella tasolla: Miten poikkeusoloihin tulee varautua? Miten toimia? Miten EI kannata toimia? Mitkä asiat ovat elämässä olennaisia? Missä voi ja missä ei kannata säästää? Miten voin olla avuksi? Missä tarvitsen apua?

Ulkoilua saa onneksi edelleen harrastaa, kunhan muistaa turvavälit. Niitä on helppo Kemissä pitää varsinkin merellä, joka onkin loistava ulkoilupaikka erityisesti näin kevättalvisin. Ja jos taloudessasi asuu itsesi lisäksi muita, nyt on myös hyvää aikaa opetella tuntemaan heidät paremmin. Se kannattaa, uskokaa pois.

Elämän iloa! Kesä tulee!

Eija