Vähättelystä eroon

Santerin huomioista onkin helppo aloittaa blogini. Hän sanoi, että täällä ollaan vähiten ylpeitä omasta kotikaupungista kuin missään muualla, missä olen asunut. Hän kysyi, miksi tästä kaupungista ei voisi olla ylpeä tai mitä täältä puuttuu? 

Kemissä moni ajattelee, että pessimisti ei pety, mutta ei sillä asenteella kaupunkia paremmaksi muuteta. Kaupungin maine on sitä, mitä puhutaan, juorutaan ja mainitaan. Hyvä maine, imago ja ilmapiiri lisäävät kaupungin vetovoimaisuutta. Ei siis ole ihan yhdentekevää, mitä puhumme kotikaupungistamme, vaikuttaahan se ilmapiiriin ja kuulopuheisiin. Toki saa ja pitääkin kritisoida, mutta sen vastineeksi olisi hyvä esittää rakentava parannusehdotus. Kemiläisten olisi hyvä nousta ulos vähättelyn noidankehästä, joka ulottuu myös paikallisiin ihmisiin.

Kaupunki kärsii tavallaan huijarisyndroomasta. Se on ajatusvääristymä, jossa vähättely on perusasenne, ajatellaan, etten voi mitenkään olla tarpeeksi hyvä. Olemme arjessa jäyhiä ja vaatimattomia ja soisimme mielellään muidenkin olevan. Turhautumista saattaa aiheuttaa se, kun asukkaista tuntuu, että päättäjät eivät heitä kuuntele kaupunkilaisille tärkeissä asioissa. Peruskemiläisyys on aina ollut yhteiseen hiileen puhaltamista ja vilkasta vuorovaikutusta. Some-ajan hengen tuuliviirinä toimiminen luo eripuraa ja myös sitä vähättelyä ja arvostelua niitä kohtaan, jotka jotain täällä yrittävät. 

Somessa kuitenkin näytämme estoitta paraatipuolemme ja ärsyynnymme, kun muiden päivityksissä elämä näyttää loisteliaammalta ja tapahtumarikkaammalta feikkiuutisten, vihapuheen ja mainosten lomassa. Ei pidä tuijottaa suljettuja ovia, mistä jään paitsi. On parempi katsella avoimia ovia, mitä asioita on ulottuvillani. Somessa kaveruus kärsii inflaation, kun kaverimäärä kasvaa yli kriittisen rajan, eikä “kavereita” edes nähdä oikeassa elämässä. Mutta emme koskaan tiedä, kuinka paljon ja millä tavalla toinen on joutunut maksamaan saavutuksistaan ja kuinka paljon hänellä on velkaa. Kemissä kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Siltikin virallisten tahojen kannattaisi asettaa etusijalle paikalliset taitajat, kun niukasti tarjolla olevia töitä jaetaan ja kilpailutetaan. Aika monessa asiassa oletettua osaamista ja laatua on haettu satakunta kilometriä etelämpää, kun kotikaupungistakin olisi löytynyt. 

Paikallisista historiallisista teemoista löytyisi juuret, joista rakentaa vahvaa imagoa. Tässä kannattaisi kuunnella esimerkiksi Kemin historiallista museota ja iäkkäitä kaupunkilaisia. Teollisuushistoriaan pohjautuvaan matkailuteemaan meiltä löytyy esimerkiksi Kemi-yhtiön konttoritarhanäyttely, jossa olisi uutta nähtävää jopa tavallisille kemiläisille. Tähän kokonaisuuteen olisi tietysti hyvä säilyttää Suomen toiseksi vanhin metsäteollisuuspiippu vuodelta 1874 ja osa sahan voimalaitosta, mutta teollisuusperinnearvoista huolimatta ne ovat saaneet suojeltuinakin purkutuomion. 

Vetovoimatekijät esiin

Laitakarin risteilyllä kuulee paljon Leila-laivan opasomistajan, Oskarin asiantuntemuksella kertomia tarinoita sahasaaresta. Perämeren Jähdin pidemmillä purjehduksilla oppii pirtun salakuljetukseen liittyvää hersyvää historiaa Kippari-Ollin sujuvasta suusta. Mantereelle siirryttäessä, lentokentän takana olevista raunioista saisi sotahistoriaan liittyvän mielenkiintoisen museopolun. Kemissä olisi edelleen sijaa innostuneelle ja aikaansaavalle innovaattorille kuten Lankisen Seppo oli Kemin matkailusihteerinä. Sampo, lumilinna, risteilijät ja monet muut hankkeet ovat niitä, missä Seppo hääräsi primus motorina – alkuunpanijana ja ideoijana. Nyt, kun kaivattu paperitehdashanke näyttää entistä todennäköisemmältä, tällä on ilman muuta elävöittävä vaikutus miltei kaikkeen Kemissä, paitsi luonnolle. Sellujätin myötä Ajoksen väylä ruopataan syvemmäksi niin, että ennennäkemättömän suuret jähdit pääsevät laituriin lastaamaan Kemissä valmistettuja tuotteita maailman markkinoille. 

Lumien sulettua olen ihmetellyt sitä valtavaa roskamäärää kulkuväylien varsilla. Kun yhteisistä säännöistä piittaamattomat heittelevät roskiaan ympäri kaupunkia, sen haravoijat siivoavat ne heidän perässään. Kuinka roskainen kaupunki meillä olisikaan ilman näitä puistopuolen ahkeria työntekijöitä, jotka kovin harvoin saavat arvostusta tärkeästä työstään.      

Meiltä löytyy yllättävän paljon positiivisia vetovoimatekijöitä, kun niitä alkaa listaamaan. Kemi on toimiva, pääosin turvallinen ja luonnonläheinen kaupunki. Monipuolinen luontomme on viihtyvyystekijöistä mielestäni yksi tärkeimmistä. On tosiasia, että muissakin kaupungeissa – ei vain Kemissä – keskusta-asumisen suosio kasvaa ja laita-alueet näivettyvät ja ihmiset pakkautuvat kasvukeskuksiin. 

Helsingissä entiset kemiläiset kokoontuvat kaksi kertaa vuodessa Ostrobotnian juhlasaliin muistelemaan vanhaa kotikaupunkiaan. He sanovat, että kemiläisyys ei lähde kulumallakaan. He muistavat vanhoja sanontoja kuten: “Tuntee kuulopuhheelta kuin kemiläinen Jumalan”. “Ko on kahen keskelä, et oo kenheen vieresä”. Yksi sanoo, että pohjoseen tullessa murre vaihtuu Haukiputtaan tienoilla ja alan puhua “kemmii”.

Lähiretkeilijälle löytyy laavuja

Itse olen kaivanut esiin Kemin ja lähialueiden melkein kaikki mahdolliset retkikohteet ja patikkareitit. Olen ollut suorastaan ällistynyt siitä määrästä tuntemattomia ja hienoja kohteita, mitä meiltä löytyy, vaan ei tiedetä. 

Nyt, kun kesä lopulta alkoi ikään kuin yllättäen, onkin meillä nyt mitä parhaimmat olosuhteet luontoretkiin, kun itikoita on vielä vähän. Olen myös huomannut varsinaisen tungoksen joillakin laavuilla. Siispä on hyvä, että löytyy enemmän koronaetäisyyden mahdollistavia vaihtoehtoja, mistä valita. Olen miettinyt, miten tästä blogistani olisi käytännön hyötyä kemiläisille. Näin retkeilykauden alkajaisiksi esittelen tässä Kemin laavut, ensiksi mantereella sijaitsevat: 

1. Murhaniemen laavu sijaitsee henkeäsalpaavan hienolla paikalla rantakalliolla. Edessä avautuu avomeri ja rannassa on lähdepuro, jonka reunat ovat näihin aikoihin keltaisena rentukoista. Parkkipaikalta tulee kävelyä puoli kilometriä aarniomaisen kuusimetsän läpi.

2. Ajoksen kalasataman laavulla pääsee aitoon kalastajatunnelmaan, kun vieressä kelluvat isot troolarit. Voipa täältä ostaa myös tuoretta kalaa, jos on aamuvirkku. Autolla pääsee viereen.

3. Paavonkarin Satamankankaan laavulle pääsee myös autolla ja siksi tämä onkin varsin suosittu. Hieno merinäköala avautuu Prykärin saareen ja avomerelle. Vieressä oleva aarniomainen rantakuusimetsä on Kemin rannikon viehättävin ja siellä kulkee polku.

4. Majaputaan laavu on entisellä uimarannalla padotun jokiuoman partaalla. Autolla pääsee perille.

5. Pertajärven laavu on kuntopolun varressa mäntymetsässä. Tänne eivät liikenteen äänet kuulu. Auto on jätettävä Länkimaantielle ja kävelyä tulee 400 metriä.

6. Mansikkanokan laavu on yleisen uimarannan reunalla koivikon siimeksessä.

7. Kiikelin suosittu laavu tarjoaa merinäköaloja sekä kaupunkiin että saaristoon. Kävelyä tulee toista kilometriä ja pyörällä pääsee myös perille.

8. Takajärven laavu on uimarannan vieressä aurinkoisella paikalla. Autolla pääsee lähelle.

9.–10. Vallitunsaaren itäinen laavu sijaitsee Vähähaaran rannalla. Kävelyä tulee parisataa metriä parkkipaikalta. Läntinen laavu sijaitsee veneuistelijoiden suosimalla rannalla Isohaaran puolella, jonne kuuluu liikenteen ääniä ja kuohuvan veden kohinaa.

11.–14. Veitsiluodon kala-altaalla on peräti neljä laavua eri puolilla järveä. Altaan ympäri kulkee polku, jonka varrella laavut ovat. Lisäksi löytyy nuotiopaikka sisäsataman veneluiskan vierestä Kahvila-Ravintola Pursiseuran luona.

Veneilijää tai melojaa kiinnostavat saarilaavut:

1. Hiihtäjille tuttu Selkäsaaren kota sijaitsee Pikkulettoja vastapäätä kuusimetsän siimeksessä. Sen kohdalla on pieni hiekkaranta uimiseen.

2. Laitakarin sahasaarella on kaksi laavua hienoilla merinäköaloilla länteen.

3. Viereisen Juurakon saaren laavu on kukkaniityn reunassa. Laavun takaa löytyy vanhoja rakennusten perustuksia.

4. Läheinen Syväletto koostuu kahdesta pienestä saaresta. Eteläisessä saaressa laavu on kuin piilossa lehtometsän takana etelärannalla. Toinen laavu on pohjoissaaren lounaisnokalla työväen pursiseuran majan lähellä. Molemmista on mahtava näkymä merelle.

5. Kemijokisuulla Pikku-Räiskön laavun ympärillä on suojaava pajukko. Sen voisi raivata, niin näköala paranisi.

6. Hiekan pohjustama Räiskönpankki on yksi jokisuun upeimpia paikkoja. Hiekkatörmällä makaava laavu on jo korjauksen tarpeessa, mutta paikka vetää yhä kävijöitä.

Lisään vielä muutaman mukavan laavupaikan lähellä Kemin rajoja:

• 1. Kirnuvaaran laavu on Paavonkarista lähtevän kuntopolun varressa
• 2. Kotieläinpuisto Arcadian ohi kun mennään, niin rannassa Maksniemen venesatamassa on laavu hienolla merinäköalalla
• 3. Ykskuusen uimarannalla on myös upea merinäkymä.
• 4.–5. Simoniemen uimarannan luona on kaksi laavua.
• 6. Lautiosaaren laavu löytyy Pölhön Myllytien varresta Akkunusjoen rannasta.
• 7. Valmarinniemen laavu on Kemijoen rannassa uitonrantaa vastapäät
• 8.–9. Kallinkankaalta löytyy kaksi laavua.
• 10.–11. Liedakkalan uimarannalla Kemijoella, Kotikummussa ja Suntionkummussa on laavut.
• 12. Kivalontien varresta löytyy Hyypiön uimarannan/hiekkamontun laavu
• 13. Saman tien varressa on Rovavaaran laavu
• 14. Kaakamon urheilukentän reunalla on laavu
• 15. Laivajärven laavu on kuivatun järven keskellä
• 16.–17. Kaakamajoen sillankorvassa on laavu ja sen lähellä Mykänmaan vastaava.
• 18.–19. Tornion Puuluodossa on Alkunkarin laavut ja lintutornit
• 20. Raumonjoen suulla Pruikkosenpäässä on Koulumestarin laavu.