Blogi

Nyt kun tässä kaikenlaisia karanteeneja tai eristyksiä elellään vielä ainakin tovi, tuntuu moni viettävän aikaa keittiössä aiempaa enemmän. Samaa tarinaa kertovat kauppojen kuivatarvikehyllyt: hiiva on ollut monessa kaupassa loppu ja jauhojenkin menekki on kasvanut kovasti.

Nyt kun ei ole ollut paljon tekemistä, ollaan otettu aika hyödyksi ja käyty laavuilemassa jonkin verran. Lumet eivät olleet vielä pahemmin sulaneet tuolloin ja hyvä niin, olisimme saaneet varmaan uiden paistaa makkaraa tuolla.

80-luvulla, kun olimme nuoria, vapuille osui yleensä muutto. Mieheni opiskeli Vaasan tekussa ja tekun kevätlukukausi päättyi vappuun. Silloin vaihdettiin maisemaa. Tai ainakin kaupunginosaa.

Pienet asiat ovat usein kaikista merkityksellisimpiä ja hyvä mieli syntyy usein aivan perusasioista, joita hävettävän usein tulee pidettyä itsestäänselvyyksinä. Oletko huomannut saman?

Taisin vuosi sitten kirjoittaa, kuinka huhtikuu täällä on hieman hankalaa aikaa Etelä-Suomesta kotoisin olevalle, kun kevät ei tahdo edetä alkuunkaan samaan tahtiin.

Nyt varsinkin ihmiset viettävät paljon aikaa kotonansa ja tietenkin kaikki yrittävät keksiä tekemistä tälle ajalle. "Pitää tehdä tuota ja pitää tämäkin korjata tuhannetta kertaa. Vitsit taas pyykkikori on täysi ja ruokaakin pitää tehdä pakastin täyteen. Unohdinko viedä matot pihalle tuulettumaan?" Onko meidän pakko jaksaa?

”Hei soitellaan sitten videopuheluita, niin nähdään ainakin sitä kautta!” ”Keräännytään vaikka Teamsiin ja istutaan iltaa porukalla virtuaalisesti!”

Sen verran löytyy introverttiutta, että tässä kotiin leiriytymisessä ei olisi itselleni mitään vaikeaa, ellei syyssä ja kestossa olisi niin paljon stressaavia epävarmuustekijöitä. Muiden puolesta sen sijaan harmittaa.

Maaliskuun 21. päivä pääsin juhlimaan omia valmistujaisiani. Nämä olivat ensimmäiset valmistujaiseni, ellei peruskoulun päättymistä lasketa. Valmistujaiskuvat on käyty ottamassa Sotisaaren päädyssä olevalla sillalla. Sieltä kyllä sai aivan ihania kuvia, enkä meinannut osata päättää, mitkä kuvat annan sukulaisille.

Maailma on heittänyt hetkessä sellaista häränpyllyä, joka ylittää meidän keskivertoihmisten ymmärryksen kovaa ja korkealta. Jätetäänpä siis koronan käsittely hetkeksi ammattilaisille ja katsahdetaan näin huhtikuun kolkutellessa ovelle välikevennyksenä meidän maallikkojenkin tajuntaan mahtuviin jokakeväisiin, mutta tässä ajassa ah, niin ihanan arkisiin vitsauksiin. Sellaisiin, joita koronakaan ei tältä pallolta onnistu hävittämään.