Blogi

Tätä blogia kirjoittaessani on minulla tullut tavaksi kertoa työpäiviini liittyvistä asioista, joten jatketaan vielä samalla linjalla. Paremman ilmauksen puuttuessa voisi sanoa, että museoissa on viime aikoina ollut hyvää pöhinää. Meillä on niin taidemuseossa kuin historiallisessakin museossakin kiinnostavat näyttelyt menossa. Olemme järjestäneet hauskoja tapahtumia. Pidettiinpä jopa viime lauantaina museokahvilaakin.

Kesä on jo kaukana takana, mutta pimenevä syksy tarjoaa yhä kelvollisia retkeilyilmoja aina lumen tuloon asti eikä sääskistäkään ole enää haittaa. Jo yli puoli vuotta jatkuneessa kamalassa koronavirus-epidemiassa on myönteisiäkin puolia. Se on saanut suomalaiset joukoittain liikkumaan kotimaassaan.

Koronan myötä olen saanut uudenlaista itseluottamusta kertoa omasta kemiläisestä perusarjestani. Tämmöisen bloginkin muodossa. Korona ei nimittäin muuttanut elämästäni oikein mitään, sillä olen arkirakkausihminen, melkein kotihiiri.

Osuuteni Ihmekaupungin ihmisiä -bloggaajana päättyy tällä erää tähän. Tilalleni astuu Sauvosaaren koulun rehtori Heli Veijola, jolta saanemme lukea ajatuksia muun muassa koulumaailman vinkkelistä.

Koronarajoitusten loputtua ihmisten sosiaalisuuden lisääntyminen oli käsin kosketeltavissa. Terassit avattiin ja ne olivat tupaten täynnä jo melko aikaisin päivällä. Se oli tavallaan kaunista sen jälkeen, kun oli katsellut tyhjiä katuja useamman kuukauden ajan. Ihmisten iloisuus näkyi pitkälle.

Nyt on käynyt niin, että olen ensimmäistä kertaa lähtenyt kokeilemaan siipiäni jonnekin muualle. Uuteen kaupunkiin muuttaessani en ollut vielä ihan varma, mitä tulen tekemään. Tässä parin kuukauden aikana olen onneksi päässyt tekemään jonkin verran töitä ja ihan vasta aloitin avoimen ammattikorkeakoulun opinnot, jotka voivat vain olla eteenpäin opinnoissa.

Yleisesti voisi ajatella, että työskentely museossa on rauhallista. Kuva museoista onkin useasti pölyttynyt ja seesteinen. Sellainen ajatus on kuitenkin kaukana siitä totuudesta, jota museoiden työntekijät tekevät kulissien takana.

Vanha uiton ranta sijaitsee viisi kilometriä Kemin keskustasta luoteeseen Myllyniemessä. Paikka on kuin ulkoilmamuseo.

Mikäpä voi olla sen mukavampaa, kuin kiertää kaupunkia ja löytää mitä parhaimpia maisemia ja hienoja yksityiskohtia.

Ajos on suuri, värikkään menneisyyden omaava saari Kemin eteläpuolella. Tapahtumarikkaasta historiasta kertoo saaren entisten ja nykyisten asukkaiden koostama kylä- ja muistelukirja: "Valon ja varjon saari". Minä kerron seuraavassa saaren vaihtelevista patikkapoluista ja niiden varteen osuvista historiallisista paikoista. Täällä voi tehdä noin 8,5 kilometrin kierroksen, jonka varresta löytyy hyvin erilaisia maisemia.