Kaupungin historiaa
Kemin tarina, kaupunkimme monet kasvot
Alla on tietoa:
- Kohti kaupungin perustamista
- Kaupungin tunnusomainen asemakaava
- Teollinen Kemi
- Kasvava Kemi
- Taisteleva Kemi
- Kaupungin muut kasvot
Kohti kaupungin perustamista
Kemin kaupungin perustaminen oli osa laajempaa kauppapoliittista kehitystä 1800-luvun puolivälin Suomessa. Jo vuonna 1856 pyysi Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööri Friedrich Wilhelm von Berg Oulunläänin maaherralta lausuntoa uuden kaupungin perustamisesta Oulun ja Tornion välille. Välittömästi maaherra käynnisti selvitystyöt ja suotuisammaksi paikaksi valikoitui Lautiosaaren kylässä sijaitseva Sauvosaaren niemi Kemin pitäjässä. Sauvosaaren etuna oli luontainen satama, johon suuretkin laivat pääsivät. Maaherra vastasikin kenraalikuvernöörin kirjelmään: ”Sauvosaaren niemellä on erinomainen kaupungin paikka.” Maaherran lausahdus pätee edelleen.
Kaupungin tunnusomainen asemakaava
Kemin kaupungin tunnusomainen asemakaava suunniteltiin jo vuonna 1857, siis yli kymmenen vuotta ennen kaupungin varsinaista perustamista. Kenraalikuvernööri Berg halusi nähdä omin silmin tulevan kaupungin paikan ja matkusti Perämeren pohjukkaan kesällä 1856. Nähdessään paikan hän kiinnitti välittömästi huomiota alueen kauneuteen. Samana vuonna kenraalikuvernööri antoi lääninarkkitehti Ludvig Isak Lindqvistille tehtäväksi laatia Kemille asemakaavan.
Kaavaluonnoksessa oli kiinnitetty erityistä huomiota varsinkin paloturvallisuuteen. Kuhunkin kortteliin oli suunniteltu ristinmuotoinen, tontteja toisistaan erottava puutarha-alue. Paloturvallisuutta lisäsivät entisestään vielä puistokadut lehtipuuistutuksineen. Kenraalikuvernööri Berg alkoi viipymättä toteuttamaan perustamissuunnitelmaa ja esitteli asian suoraan keisari Aleksanteri II:lle tämän kruunajaisjuhlassaan. Kemin asemakaava on yhä lähes Lindqvistin alkuperäisten suunnitelmien mukainen.
Tieto uudesta perustettavasta kaupungista levisi nopeasti ja sanomalehdistössä alkoi esiintyä kaupungin perustamista vastustavia mielipiteitä. Naapurikaupunkien läheisyys huoletti monia asianomaisia ja tästä syystä hanketta yritettiin vastustaa. Kriittisimmissä kirjoituksissa arvosteltiin jopa, ettei Kemin edusta olisi ollut niin hyvä satamapaikka, kuin annettiin ymmärtää.
Tästä syystä kenraalikuvernööri Berg päätti tutkituttaa Sauvosaarelle johtavat väylävedet uudelleen. Berg lähetti Kemiin adjutanttinsa luutnantti Lundhin tutkimaan asiaa. Lundhin selvitykset vahvistivat sen tosiseikan, että Sauvosaaren niemi oli koko Kemijokisuun paras paikka uudelle kaupungille. Kiista paikan soveltuvuudesta satamakaupungiksi ratkesi lopullisesti maaliskuun viidentenä päivänä vuonna 1869, jolloin Kemin kaupunki perustettiin keisarillisen majesteetin Aleksanteri II:n armollisella asetuksella Kemin Sauvosaaren niemelle. Kaupunki sai samalla tapulikaupunkioikeudet eli oikeuden ulkomaankauppaan.
Asemakaavan luonnos vuodelta 1857. Siinä oli paloturvallisuuteen kiinnitetty erityistä huomiota. Kuhunkin kortteliin oli suunniteltu ristinmuotoinen, tontteja toisistaan erottava puutarha-alue. Paloturvallisuutta lisäsivät vielä puistokadut puuistutuksineen.
Teollinen Kemi
Kemin kaupunki perustettiin kasvavan puuteollisuuden tarpeisiin vientisatamaksi. Teollistuminen ja kasvavat maailmanpoliittiset jännitteet 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa tarvitsivat puuta ja Kemissä tarpeeseen voitiin vastata. Pohjois-Suomen valtavat metsävarat uitettiin Kemijokea pitkin jalostettavaksi rannikon teollisuuslaitoksiin ja laivattiin maailmalle esimerkiksi Englannin kaivosteollisuuden käyttöön.
Vahva teollinen perintö onkin Kemille leimallista. Kemi oli Euroopan suurimman sahalaitoksen, maailman pohjoisimman hienopaperitehtaan ja maailman suurimman uiton erottelutyömaan kotipaikka. Parhaimmillaan 1970-luvulla jopa joka toinen kemiläinen perhe sai elantonsa teollisuudesta. Nykyisin Kemissä toimii myös pohjoisen pallonpuoliskon suurin biotuotetehdas.
Laitakari ja Kemi Oy
Kemin kaupungin voi sanoa syntyneen Laitakarin saaresta käsin. Kun kaupunki vuonna 1869 perustettiin, toimi kaupungin edustalla sijaitsevalla kilometrin mittaisella saarella sahalaitos, joka sahasi puutavaraa maailman markkinoiden tarpeisiin. Vasta 12 vuotta Laitakarin sahan perustamisen jälkeen syntyi Kemin Karihaaraan kuusikehäinen saha. Vuosina 1873–1874 norjalainen yhtiö Holst & Fleischer perusti Kemi Ånsåg Aktierbolag nimisen yhtiön ja rakensi kuusikehäisen höyrysahan Karihaaraan. Yhtiö kärsi kannattavuusongelmista ja ajautui vararikkoon vuonna 1877. Uudelleen sahaustoimintaa Karihaarassa yritettiin jälleen norjalaisten toimesta vuonna 1885. Tälläkään kertaa sahaustoiminta ei osoittautunut taloudellisesti kannattavaksi. Vuonna 1890 saha myytiin oululaisille kauppaliikkeille C. & G. Bergbomille ja Snellman G:sonille. Vuonna 1893 kauppaliikkeet perustivat yhteisen yhtiön Träaktiebolaget Kemi, Puutavaraosakeyhtiö Kemi. Tästä kehittyi tehdas, jonka tarina Lapin leivän isänä jatkuu yhä.
Veitsiluoto
Valtio oli Lapin metsien suurin omistaja eikä silloisen hinnoittelupolitiikan vuoksi saanut myymälleen puutavaralle mielestään sopivaa tuottoa. Valtio halusi vaikuttaa puun hintaan ja siitä syystä Metsähallitus perusti sahalaitoksen Veitsiluodon saarelle vuonna 1922. Vuonna 1930 Veitsiluodossa käynnistyi sulfiittiselluloosatehdas. Paperin valmistus käynnistyi saarella vuonna 1955. Puu- ja paperiteollisuus Veitsiluodossa kesti 100 vuoden ajan, kunnes Veitsiluodon tehtaat lopettivat tuotantonsa vuonna 2022. Nykyisin saari on siirtymässä uuteen vaiheeseen Kemin teollisuuden historiassa.
Kemijoen rooli
Vuosisatojen ajan Kemijoki tarjosi Lapin asukkaille ja kruunulle leivän ja elinkeinon kalastuksen muodossa. Kemijoesta pyydetyt lohet, siiat ja nahkiaiset olivat haluttua herkkua Suomen ulkopuolellakin. Kemijoki oli aivan viime vuosikymmenille asti puunjalostusteollisuuden edellytyksenä. Teollistumisen myötä joen rooli muuttui ja sen virrat valjastettiin puutavaran kuljetukseen. Uiton historian Kemijoella voidaan katsoa ulottuvan vuoteen 1782, kun Sinetän saha käynnisti tuotantonsa. Kemi Oy:n perustamisen myötä uitto yleistyi ja kasvoi, kunnes vasta vuonna 1991 jokiuitto Kemijoella päättyi. Tähän asti Kemijoki oli teollisuuden elämänlanka ja alueen suurimpia työllistäjiä.
Kasvava Kemi
Kun Kemin kaupunki perustettiin, kaupungin pinta-ala käsitti vain Sauvosaaren ja Peurasaaren tilan maita, joihin esimerkiksi Laitakari lukeutui. Tämä johtui siitä syystä, että kaupungin oli omistettava omat maa-alueensa. Perustetut kaupungit eivät siis olleet alueellisesti suuria. Tähän tuli muutos vuonna 1931, kun Kemin kaupunki moninkertaistui yhdessä yössä. Tehdyn alueliitoksen myötä kaupunki sai nykyisinkin voimassa olevat kuntarajat ja sen väkiluku moninkertaistui. Kasvavan teollisen tuotannon myötä kaupungin väkimäärä jatkoi kasvua aina 1969–1970-lukujen vaihteeseen asti, jolloin Kemissä asui lähes 30 000 ihmistä. Teolliset työpaikat jatkoivat väestön elättämistä vielä pitkään.
Taisteleva Kemi
1900-luvun alkuvuosina, aikana ennen kuin Suomesta tuli itsenäinen valtio, Kemissäkin vastustettiin aktiivisesti keisarinvallan sortotoimia. Kemin edustalla Möylynkarilla ankkuroidusta laivasta nimeltä s/s John Crafton purettiin mittava aselasti, jota oli tarkoitus käyttää maan täydellisen itsenäisyyden saavuttamiseksi. Asesalakuljetukseen osallistuneita henkilöitä alettiin kutsua Möylyn miehiksi ja heitä juhlittiin paikallisina sankareina. 1910-luvun alkupuoliskolla Kemissä oltiin jälleen Suomen itsenäisyyden asialla. Kemissä toimi maan mittavimpia jääkärietappeja, jonka kautta kulki tuhatkunta miestä saamaan sotilaskoulutusta Saksasta.
Itsenäistymisen jälkeen seurasi vaikeat ajat ja kansalaissota vuonna 1918 kosketti myös kemiläisiä. Kaupunkilaiset Kemissäkin käänsivät aseensa toisiaan vastaan, ja tästä meitä yhä muistuttaa Selkäsaaressa oleva muistomerkki siellä teloitetuista punaisista.
Kemi on työn ja työntekijöiden kaupunki. Työtätekevän väestön vahva asema Kemissä on näkynyt katukuvassa läpi kaupungin historian. Työväenliikkeen marssit ovat yhä nykyäänkin näkyvä osa kemiläistä vappua ja aktiivisten järjestöjen määrä on suuri. Ristiriita työn tulosten jaossa on aiheuttanut usein työtekijä- ja työnantajapuolen välillä kiistaa ja vuonna 1949 tämä puhkesi kahden ihmisen kuolemaan päätyneeseen yhteenottoon. Kemin
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ahti Pukema totesi kaupungin 100-vuotisjuhlissa, että ”tämä ristiriita on usein ollut myös kaupungin kehityksen veturi”.
Sodistakaan Kemi ei ole jäänyt osattomaksi. Tästä kertoo jo Suomen sodan aikainen muistomerkki Kemin Tervaharjulla. Tunnetuin maamerkki sota-ajan kauhuista on kuitenkin Kemin kaupungintalo, joka selvisi saksalaisten räjäytysyrityksen Lapin sodan Kemin taistelun aikana lokakuussa 1944. Vetäytyessään saksalaisten onnistui hävittämään Kemiä laajasti, esimerkiksi tuhoamalla Kemijoen ylittävät sillat.
Kaupungin muut kasvot
Kemistä ja sen luonteesta voi todeta, että kaupungilla on todella monet kasvot. Kaupungilla on ollut värikäs ja monipuolinen historia. Se ulottuu paljon pidemmälle kuin kaupungin virallinen perustaminen. Kemin tarina on sekoitus kansainvälisiä, kansallisia ja paikallisia erityispiirteitä ja sen on kirjoittajina ovat toimineet ihmiset keisarista tavalliseen työläiseen.
Kemi on myös merellinen, luontorikas, urheilullinen ja kulttuurinen kaupunki, joka katsoo eteenpäin. Kemi on omaleimainen kokoistaan suurempi kaupunki Perämeren rannalla, josta on usein todettu, että ”Kemi on pieni suurkaupunki.”