Verkko-Kemiläinen
Painettua Kemiläinen-lehteä ei poikkeusolojen vuoksi julkaistu tuttuun tapaan kesän kynnyksellä vuonna 2020. Printtilehden korvasi Verkko-Kemiläinen, joka kertoi, mitä kaupungin arjessa koronakeväänä tehtiin ja tapahtui.
- Mars museoon! Näyttelyissä on ehditty vierailla jo Vantaalta asti (4.6.2020)
- Kesätyöntekijät tarttuivat haravaan ja harjaan (1.6.2020)
- Yksinyrittäjien koronatukea on Kemissä myönnetty jo yli sadalle (28.5.2020)
- Miksi halvin tarjous ei voittanut Pajarinrannan päiväkotiurakassa? (28.5.2020)
- Kerttu Tolvasen ylioppilaskeväästä katosivat kohokohdat (13.5.2020)
- Uimahalliin pääsee aikaisintaan elokuussa (11.5.2020)
- Puistojen kevätsiivouksessa täysi tohina (8.5.2020)
- “Kotihoito on tarvinnut eniten vahvistusta” (7.5.2020)
- Puuhapakusta tuli kouluruoan jakeluauto (6.5.2020)
- Kirjastolle palautuslaatikot (4.5.2020)
Mars museoon! Näyttelyissä on ehditty vierailla jo Vantaalta asti
Kemin taidemuseon ja historiallisen museon upeisiin näyttelyihin voi nyt tutustua turvallisesti kulttuurikeskuksessa. Valvojat huolehtivat, että väljyys säilyy. Museoiden ja kirjaston aukiolot eivät ole toisiinsa sidoksissa, joten kirjaston sulkemiskuulutuksista ei tarvitse museokävijän sävähtää.
Teksti ja kuvat: Teija Laurinolli
Tekikö kahden ja puolen kuukauden pakollinen kulttuuripaasto tehtävänsä? Osaammeko jälleen arvostaa tarjontaa, joka aiemmin tuntui niin itsestään selvältä?
”Tällä viikolla on jo nähty, miten kova tarve ihmisillä oli palata kulttuuripalvelujen piiriin”, sanoo historiallisen museon näyttelymestari Janne Kuoppala.
”Museot ovat monille henkireikä. Tämä aika on ollut niin erikoinen, että ihmiset haluavat pysyvyyttä. Museoilla on tärkeä rooli identiteetin vahvistajina. Se on nyt erityisesti korostunut.”
Kirjasto ja museot avasivat alkuviikosta. Kirjastoon oli jono pihalle asti.
”Taidelainaamoon saapuivat ensimmäiset asiakkaat heti, kun taidemuseo avautui tiistaina aamupäivällä”, taidemuseon intendentti Tanja Kavasvuo kertoo.
”Museoihin on tultu vähän varovaisemmin. Meillä on tilaa ja hyvä ilmanvaihto. Käsidesiä on tarjolla, valvojat huolehtimassa riittävästä väljyydestä”, muistuttavat Kuoppala ja Kavasvuo.
Museoissa on kiinnitetty erityistä huomiota siisteyteen ja hygieniaan. Varsinaisia yleisötilaisuuksia ei tiloissa toistaiseksi järjestetä ollenkaan.
Maksutonta lievitystä kulttuurinnälkään
Museot kulttuurikeskuksessa ovat avoinna tiistaista perjantaihin kello 11–17 ja lauantaisin kello 10–15. Pääsymaksuja ei ole.
Kirjaston sulkemiskuulutukset ovat säikäyttäneet museokävijöitäkin. Niistä ei tarvitse välittää. Museoiden ja kirjaston aukiolot eivät ole toisiinsa sidoksissa.
Taidemuseossa on esillä Jouko Alapartasen näyttely Etsin itseäni huoneesta jossa olen.
Historiallisen museon vaihtuvan näyttelyn tilaan on ripustettu kemiläissyntyisen posliinimaalarin Annikki Riekon muistonäyttely Kurjen kutsu. Vakioesittelyssä on Meren ja joen kaupunki – elämyksellinen aikamatka Kemin ja sen lähialueiden historiaan.
Kotimaan matkailijoita odotetaan
Tänä kesänä lomailijat katsovat lähelle ja kotimaahan.
”Sosiaalisessa mediassa on kyselty, onko Annikki Riekon näyttely varmasti nähtävillä, jos lomamatkalla tullaan Kemiin”, Janne Kuoppala kertoo.
Kavasvuo on löytänyt taidemuseon vieraskirjasta jo vantaalaisen kävijän kuittauksen.
Kumpikin uskoo, että pienemmät ja suurelle yleisölle ehkä oudommat paikkakunnat kiehtovat tänä kesänä.
”Valtakunnallisten kyselyjen perusteella museoiden kävijämäärät kasvavat loppuvuonna. Ellei syksyllä tule uusia sulkuja, pystymme kirimään kevään kiinniolon aiheuttaman notkahduksen”, he arvioivat.
”Kemissä meillä on valmiit paketit. Ne ovat valtti kotimaan matkailussa.”
Onneksi näyttelyjä ei jouduttu purkamaan sen vuoksi, että teokset olisivat olleet varattuja jo toisaalle.
”Museot ovat hyvä paikka tavata sukulaisia ja ystäviä ja nähdä samalla korkeatasoisia laadukkaita näyttelyitä. Kuuminakin kesäpäivinä näyttelytiloissa on aina sopivan viileätä. Pääkoppaa pääsee tuulettamaan myös fyysisesti”, Janne Kuoppala sanoo.
Jalkapalloa näyteikkunassa
Marina Takalon kadulle eli torin suuntaan avautuvaa museoiden näyteikkunaakin kannattaa seurata. Sinne on tulossa jalkapalloa. Tänä vuonna näet tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun kemiläinen seura nousi ensi kerran miesten mestaruussarjaan.
”Ikkunaan pääsevät ainakin Kemin Innon peliasu ja pallo nousukarsinnoista vuodelta 1969 ”, Kuoppala lupaa.
Älkääkä unohtako museopuotia kulttuurikeskuksessa tai Meripuiston Savupirttiä! Jälkimmäinen avautuu 24. kesäkuuta. Paikalla on opas aukioloaikoina eli keskiviikosta lauantaihin kello 12–17 ja sunnuntaisin kello 12–16.
Kesätyöntekijät tarttuivat haravaan ja harjaan
Työasu ylle ja harava käteen! Lukiolaiset Tuulia Toivanen ja Pihla Koistinen aloittivat maanantaina kesäahertamisen Sauvosaaren koulun ympäristöstä. Kemin kaupunki onnistui osoittamaan tänäkin vuonna kaikille kesätöitä hakeneille nuorille paikan.
Teksti ja kuvat: Teija Laurinolli
Kaupunki tarjoaa kolmen viikon pestin kaikkiaan 171 nuorelle. Kesätyöt on jaksotettu kolmeen peräkkäiseen kolmeviikkoiseen. Viimeisiin ryhmiin kuuluvat aloittavat työnsä 13. heinäkuuta.
Suunnitelmat saattavat tosin joillakin haun jälkeen muuttua.
”Puistopuolella piti aloittaa kesäkuun alussa 18 mutta 14 saapui”, kertoo puistotyönjohtaja Katri Lassila.
”Tämä ensimmäinen porukka on meille se työteliäin setti, koska talven jäljiltä on paljon kunnostustöitä, jotka pitää järjestää ja suunnitella.”
Lassilan alaiset kesäduunarit on jaettu kolmeen tiimiin, joista suurin lähti siivoamaan kiinteistöjen pihoja ja puistoalueita. Toiset suuntasivat niittämään.
Toivanen ja Koistinen kuuluvat tähän isoimpaan yhdeksänhenkiseen tiimiin, jonka ohjaajana toimii puutarhuri Hannele Leppänen.
”Sauvosaaren koulun pihalta ja ympäristöstä aloitamme. Sen jälkeen vuorossa ovat Sauvosaaren sairaalan, lukion, keskustan palvelutalon ja Leipätehtaan toimintakeskuksen pihat”, Leppänen kertoo.
”Työ on haravointia, trimmeröintiä, harjaamista.”
Korona vaikuttaa tänä vuonna kaikkeen. Yhteisiä tiloja ei voida käyttää entiseen malliin.
”Kesätyöntekijöille on tuotu uimahallin pihalle taukokontit, tytöille ja pojille omansa.”
Nuoria ahkeroijia on palkattu puistopuolen lisäksi liikenneväylien puhtaana- ja kunnossapitoon, ulkoliikuntapaikkojen hoitoon, kone- ja kuljetuspalveluihin siivous- ja järjestelytöihin, keskusvarastolle, kiinteistönhoitoon, siivoustöihin, kirjastoon sekä nuorisotyön alaisuuteen liikennepuistoon ja Puuhapakuun.
Yksinyrittäjien koronatukea on Kemissä myönnetty jo yli sadalle
Työ- ja elinkeinoministeriöltä saatu 600 000 euron määräraha riittää 300:lle, joten pottia on vielä hyvin jäljellä. Yritysten kotipaikan muutokset ja tukiehtojen kiemurat ovat aiheuttaneet jonkin verran päänvaivaa. Haku jatkuu syyskuun loppuun.
Teksti: Teija Laurinolli
Kuva: Pentti Korpela
Kemiläisten yksinyrittäjien tuki tuli hakuun huhtikuun puolivälissä. Sen tarkoitus on helpottaa selviämistä koronakriisistä. Avustus on valtion rahaa, jota kunnat jakavat. Valtionhallinnossa tukea kanavoi työ- ja elinkeinoministeriö, joka on määritellyt myös sen jakamisen ehdot.
”Kemissä käytössä on 600 000 euroa. Tuki on aina sama eli 2000 euroa yrittäjää kohden. Siten summa riittää 300 yksinyrittäjälle”, kertoo elinkeinojohtaja Jukka Feodoroff Kemin kaupungin elinkeinopalveluista.
”Tähän mennessä hakemuksia on saapunut 111, joista neljä on hylätty ja kuusi käsittelyssä. Myönteisiä päätöksiä on tehty siten 101.”
Haku jatkuu syyskuun loppuun. Tuki on tarkoitettu yrityksen juokseviin kuluihin, ei yrittäjän omaan palkkaan. Yritystoiminnan on oltava päätoimista ja kannattavaa. Koska kyse on kriisituesta, toiminnan on täytynyt häiriintyä koronaepidemian takia.
Kemissä hakuprosessi on järjestetty yhteistyössä Digipoliksen kanssa. Hakemuksia ottavat siellä vastaan ja valmistelevat yrityskehittäjät Ella Saarenpää ja Teemu Saralampi.
”He neuvovat ja auttavat. Valmistellut hakemukset tulevat meille elinkeinopalveluihin, jossa käymme niitä lävitse hankintasihteeri Karoliina Hartikaisen kanssa”, Feodoroff kertoo.
Viranhaltijapäätökset hakemuksista tekee elinkeinojohtaja.
”Myönteinen päätös lähtee välittömästi talouspuolelle maksuun. Nopeimmillaan rahat ovat yrittäjän tilillä parin viikon päästä hakemuksen jättämisestä.”
Ella Saarenpään mukaan yksinyrittäjien tukea hakeneiden määrä on tähän mennessä ollut suhteellisesti yhtä suuri kaikissa Meri-Lapin kunnissa.
Kotipaikan oltava Kemissä
Yksinyrittäjän on haettava tuki siitä kunnasta, johon yritys on merkitty yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä YTJ:ssä. Se on patentti- ja rekisterihallituksen PRH:n sekä verohallinnon ylläpitämä.
Jonkin verran hakijoina on ollut yrittäjiä, joiden yritys onkin kirjoilla toisessa kunnassa.
”Olemme ohjanneet yksittäisiä tapauksia muuttamaan kirjansa Kemiin. Toisaalta Uudeltamaaltakin on tullut hakemuksia. Yrittäjä ei ole edes tiennyt, että kirjat ovat yhä Kemissä”, Ella Saarenpää sanoo.
”Osoitteenmuutos PRH:lle on kaikille maksuton, mutta se ei riitä. Tätä eivät kaikki ole hoksanneet. Kotipaikan muutoksesta on tehtävä sinne erillinen ilmoitus, joka maksaa. Se on osakeyhtiöille monta sataa euroa kalliimpi kuin toiminimille. Toiminimien siirto Kemiin onkin ollut helpompaa.”
Sähköinen hakujärjestelmä on Saarenpään mukaan toiminut yllättävänkin hyvin.
”Osalle yrittäjiä se on ollut haastava. Apua on saanut meiltä tai kirjanpitäjiltä. Tietoteknisistä taidoista haku ei jää kiinni.”
Yritystukineuvonta on työllistänyt elinkeinopalveluita ja Digipoliksen yrityskehittäjiä todella paljon tänä keväänä. Tarjolla on myös Business Finlandin sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen elyn tukia. Maksuton alueellinen yritysneuvonta ohjaa oikeaan osoitteeseen.
”Puhelimet ovat soineet tasaisesti”, Ella Saarenpää kertoo.
Koronatukeen liittyvä tietopaketti on koottu osoitteeseen https://www.digipolis.fi/koronatuki. Sieltä löytyvät myös tarvittavat yhteystiedot.
Miksi halvin tarjous ei voittanut Pajarinrannan päiväkotiurakassa?
Mitä vertailussa ja pisteytyksessä on pohdittu ja mitattu? Kaupunginhallitus valitsi 27. huhtikuuta Pajarinrannan päiväkotiurakan toteuttajaksi Lapti Oy:n, joka sai pisteitä eniten eli 100,39. Maksimi olisi ollut 110.
Teksti: Teija Laurinolli
Kuvat: Kaisa-Mari Immonen
Valintapäätös on herättänyt keskustelua, jossa on hämmästelty lähinnä kahta asiaa: Miksi edullisin urakkatarjous ei noussut voittajaksi? Miten on mahdollista, että valittu tarjous ylittää hintakaton?
Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus on lyhyt: tarjouspyynnössä ei ollut määritelty hintakattoa. Hankkeelle on toki tehty valtuustossa määrärahavaraus. Se on 4,9 miljoonaa euroa. Yksikään kolmesta tarjouksesta ei mahtunut siihen. Hanke on valituksen ja sen vuoksi tehdyn uuden kilpailutuksen vuoksi viivästynyt.
Voittanut tarjous ylittää määrärahan 820 000 eurolla mutta mahtuu tämän vuoden talousarvioon.
Hankkeen muoto on harvemmin käytetty kokonaisvastuu-urakka, joka sisältää suunnittelun ja rakentamisen. Tämän tyyppiset rakentamisprojektit toteutetaan useimmiten paloiteltuna ja jaettuna urakkana.
”Kokonaisvastuulliseen urakkamuotoon päädyttiin, jotta pääsimme valitsemaan itsellemme soveltuvimman suunnitelman laadunarvioinnin avulla”, kertoo kaupunginarkkitehti Kaisa-Mari Immonen.
Tarjousten vertailussa useita työryhmiä
Kemin kaupunki haluaa rakentaa pienimmille asukkailleen turvallisen, tarkoituksenmukaisen ja toimivan päiväkodin.
Tarjousten vertailuun oli määritelty seitsemän perustetta: tarjoushinta (30 pistettä), energiatehokkuus (10 pistettä), elinkaaren hiilijalanjälki (7 pistettä), hoito- ja kunnossapitokulut (13 pistettä), rakennusmateriaali (20 pistettä), arkkitehtuuri (10 pistettä) sekä käytettävyys ja toimivuus (20 pistettä).
Hoito- ja kunnossapitokulut oli jaettu vielä kolmeen alakriteeriin: huollettavuus (2 pistettä), siivottavuus (4 pistettä) ja kunnossapitokulut (7 pistettä).
Varsinainen tarjoushinta sisältää suunnittelun ja rakentamisen kulut ja kattaa tässä hankkeessa kokonaisvertailusta siis 23 prosenttia. Muissa kriteereissä (77 prosenttia) on huomioitu päiväkodin koko elinkaaren mittaisia kustannuksia ja laadullisia tekijöitä.
”Elinkaareksi määritellään yleensä sata vuotta. Kunnossapitokuluja on arvioitu 50 vuodelle”, kertoo Kaisa-Mari Immonen.
”Energiatehokkuuden määrittely on silkkaa matematiikkaa. Siinä auttoi konsultti, kuten myös hiilijalanjäljen laskennassa. Hiilijalanjälki on uusi kriteeri, jonka mittaaminen tulee todennäköisesti jo vuonna 2025 lakisääteiseksi rakennushankkeiden vaatimuksiin.”
Muiden kohtien arviointia varten kaupunki kokosi asiantuntijoista työryhmiä. Esimerkiksi arkkitehtuurivertailun teki kaupunkikuvatyöryhmä. Käytettävyyttä ja toimivuutta pohti varhaiskasvatuksesta ja tilapalvelun teknisestä väestä koottu ryhmä.
Vertailu on siten tehty perusteellisesti ja laajalla joukolla.
Kemi pyrkii ekologiseen kestävyyteen
”Tarjoushinnat pyydettiin erillisissä kuorissa, jotka avattiin vasta sitten, kun muu arviointi oli tehty”, Immonen selvittää.
Toiseksi kilpailutuksessa tullut tarjous sai 95,02 pistettä ja kolmanneksi sijoittunut 81,00 pistettä.
”Voittaja sai täydet pisteet energiatehokkuudessa, elinkaaren hiilijalanjäljessä sekä käytettävyydessä ja toimivuudessa.”
Kaisa-Mari Immonen muistuttaa hankintalain säädöksistä. Valintapäätöksessä ei voida poiketa tarjouspyynnössä kerrotusta pisteytysmenettelystä.
Kemin kaupunki pyrkii monin tavoin ekologisesti kestävään toimintaan, kärkijoukossa Suomessa. Kaupungille myönnetty ISO 14001:2015 -ympäristösertifikaatti kattaa kaikki hankinnat. Hankintaohjeisiin on muun muassa sisäänkirjoitettu elinkaariajattelu.
Järjestelmällisen ympäristöajattelun omaksuminen on aloitettu jo joitakin vuosia sitten, kun kaupunki on hyväksynyt ympäristöpolitiikan ja Vihreän Kemin toimintaperiaatteet sekä sitoutunut Yhdistyneiden kansakuntien YK:n Agenda 2030 -ohjelman kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Kerttu Tolvasen ylioppilaskeväästä katosivat kohokohdat
Juhlat siirtyvät loppukesään, tulevaisuuden toivot eivät nousseetkaan teatterin lavalle, historian kurssin Rooman-matka peruttiin, kesätöistä ei ole vielä varmuutta.
Teksti: Teija Laurinolli
Kuvat: Camilla Ahlstrand
Pandemia mullisti arjen. Kemiläinen Kerttu Tolvanen, 19, on Kemin lyseon abiturientti ja tuttu myös kaupunginteatterin lavalta. Hän on harrastanut ja opiskellut teatteria sen nuorisolinjalla syksystä 2016 saakka.
Maaliskuussa lukio siirtyi etäyhteyksien taakse, teatteri joutui telakalle.
Abiturienttivuosi on ainutlaatuinen murrosvaihe nuoren aikuisen elämässä, ja Kertunkin keväästä piti tulla aivan toisella tavalla ikimuistoinen.
”Harmittaa ja surettaa”, hän sanoo.
Moni odotettu kohokohta siirtyy tai jää kokematta kokonaan. Yhden niistä piti olla Italian-matka maalis-huhtikuun vaihteessa.
”Se kuului Ikkunat auki Roomaan -kurssin ohjelmaan. Olimme keränneet rahaa reissua varten ja valmistelleet sitä tietysti muutenkin”, Kerttu kertoo.
”Tilanne on vaikuttanut ihan kaikkeen. Kaverin kanssa piti käydä myös Tukholmassa Harry Stylesin keikkaa katsomassa. Ei tullut siitäkään mitään.”
Kerttu suoritti viimeisen lukiokurssinsa loppuun etänä.
”Koekin järjestettiin etäyhteyksin. Hankalinta on ollut se, ettei opinto-ohjaajan kanssa ole voinut keskustella kasvokkain. Se olisi ollut tärkeintä nyt, kun haen korkeakouluihin.”
”Sähköpostiviestittely ei korvaa tapaamista. Jutellessa tulee esille usein myös sellaisia asioita, joita ei viesteissä hoksaa tai muista kysyä.”
Lakkiaisia ei juhlita kesän korvalla.
”Lukio järjestää 30. toukokuuta virtuaaliset päättäjäiset. Lakkiaiset siirtyvät koko maassa tällä tietoa elokuun loppuun. Omatkin juhlani aion pitää silloin. Toivotaan, että tilanne on siihen mennessä rauhoittunut”, Kerttu sanoo.
Ylioppilaslakin ja juhlavaatteet hän aikoo hankkia vasta lähempänä juhlia.
Yliopistot järjestävät nyt pääsykokeet etänä, myös Kertun ykkösvaihtoehto Teatterikorkeakoulu. Yksin kameralle näytteleminen on aika toisenlaista kuin suora vuorovaikutus toisten kanssa ja yleisön edessä.
”Teatterikorkeaan on suurin palo ja toive, vaikka tiedän, että sinne on tosi vaikea päästä. Tänä vuonna otetaan vain kahdeksan uutta näyttelijäopiskelijaa.”
Kerttu hakee myös historian opintoihin Tampereen ja Helsingin yliopistoihin sekä puheviestinnän oppiin Tampereen yliopistoon. Varasuunnitelmana on hakeutua vuoden kestävälle näyttämölinjalle opistotasolle.
Kemin kaupunginteatteri on ollut Kertulle tärkeä paikka. Nuorisolinjalle valitaan opiskelijoita kahden vuoden välein. Kerttu on ollut mukana syksystä 2016. Nuorten esitys on nähty teatterin ohjelmistossa aina keväisin.
Tänä vuonna ensi-illan piti olla 28. maaliskuuta. Tulevaisuuden toivot mekö? -näytelmän käsikirjoitus on ryhmän itsensä laatima kurkistus 13 merilappilaisen nuoren mielenmaisemaan ja alueen tulevaisuuteen.
”Tämän porukan kanssa ehdimme touhuta yhdessä melkein kaksi vuotta. Jonkinlaiset päättäjäiset olisi juhlittu.”
Esitykset on siirretty syksyyn. Kerttua ei niissä todennäköisesti nähdä.
”Tekstit ovat henkilökohtaisia ja perustuvat omakohtaisiin kokemuksiin, joten luultavasti uusi porukka muokkaa niitä omikseen.”
Lakkiaisten jälkeen moni asia muuttuu.
”Kavereiden kanssa oli aikomus kokoontua Satama Open Airiin, ennen kuin lähdemme eri suuntiin.”
Tarvitseeko sanoakaan, että tietenkin myös tämä festivaali on peruttu.
Kesätöiden suhteen Kerttu on kuitenkin toiveikas.
”Olen hakenut seurakunnan töihin hautausmaalle. Olen työskennellyt Peurasaaren hautausmaalla kahtena aiempana kesänä. Toukokuun loppupuolella saan tietää, kuinka tämän käy.”
Uimahalliin pääsee aikaisintaan elokuussa
Naisten pesutilojen paha kosteusvaurio oli jo tiedossa, sitten ongelmia paljastui myös miesten puolelta. Remontti kestää ainakin heinäkuun loppuun.
”Kun uimahalli jouduttiin koronaepidemian takia sulkemaan, poikkeusolojen johtoryhmä päätti, että nyt on hyvä aika aloittaa remontti ja pitää halli suljettuna pidempään”, kertoo kaupunginarkkitehti Kaisa-Mari Immonen.
Alun perin ajatuksena oli korjata vain naisten pesuhuone, jossa oli havaittu pahoja kosteusongelmia.
”Vedet valuivat sieltä suoraan kellariin. Lattian 20-senttinen betonilaatta oli läpi kastunut”, hallimestari Janne Jylkkä sanoo.
Immosen mukaan mittauksissa selvisi, että kosteuslukemat olivat lähes yhtä kovat myös miesten pesutilojen lattioissa ja suihkuseinissä.
”Remontoimme nyt molemmat tilat, koska ei ole järkeä ajoittaa miesten puolen korjausta esimerkiksi ensi vuoden kesätauolle. Kuukauden tauko ei edes riittäisi, koska kuivatus vie aikaa”, Immonen muistuttaa.
Vaikka uimahallit saisi uusien linjausten mukaan hallitusti avata kesäkuun alusta lukien, Kemissä uimarit joutuvat odottamaan pari lisäkuukautta.
Valmistelun jälkeen korjaustöihin on päästy pääsiäisen jälkeen.
”Betoni kuivuu yleensä sentin viikossa. Pesuhuoneiden lattiat ovat ensisijaisesti kastuneet päältä päin. Pukuhuoneiden lattioissa ei ole havaittu kosteusvaurioita, vaikka toisen alla on maanvarainen rakenne ja toisen alla on kellari”, Kaisa-Mari Immonen kertoo.
”Toivottavasti laattojen toimitukset tehtaalta eivät viivästy epidemian vuoksi.”
Isot päätökset uimahallin kohtalosta on edelleen tehtävä lähivuosina.
”Vuonna 2018 selvityksessä todettiin, että altaiden betonissa etenevä alkalikiviainesreaktio on niin pitkällä, että aikaa korjauksiin on 4–5 vuotta. Hallin tekniikkakin on vanhentunutta”, sanoo Immonen.
”Järkevin ja kokonaiskustannuksiltaan edullisin vaihtoehto olisi uuden pienemmän ja energiatehokkaamman hallin rakentaminen – vaikka nykyinen on rakennuksena hieno.”
Puistojen kevätsiivouksessa täysi tohina
Hiilinielujen lisäämiseen on myönnetty 15000 euron määräraha. Sen käytöstä ei ole vielä tehty päätöksiä.
Teksti: Teija Laurinolli
Kuvat: Katri Lassila
Kaupungin puistotöitä koronaepidemia ei ole päässyt sotkemaan.
”Nyt on täysi tohina päällä. Maanantaina 4. toukokuuta tulivat ensimmäiset viisi työntekijää. Tulossa on vielä kaksi lisää 11. toukokuuta”, kertoo puistotyönjohtaja Katri Lassila.
Vakituisia puistopuolella ovat vain Lassila ja puistosuunnittelija Aino Krigsholm.
Tohinasta huolimatta kevään työt ovat tietenkin vasta lähtökuopissa.
”Aloitimme kevätsiivoukset ja talvivaurioiden kartoituksen. Vaurioita ovat voineet aiheuttaa esimerkiksi työkoneet ja eläimet. Erityisesti tarkistamme, missä kunnossa ovat viime kesänä ja syksynä istutetut puut”, Lassila sanoo.
Viime kesänä kaupungin kukkaloisto sai vuolaita kiitoksia.
”Se olikin Kemin 150-vuotisjuhlavuosi. Tänä vuonna istutuksia on määrällisesti vähemmän eikä luvassa ole varsinaisia erikoisuuksia. Esimerkiksi kulttuurikeskuksen edustasta ei tule yhtä juhlavaa kuin vuosi sitten. Kävelykadulle tuomme jälleen laatikoita ja penkkejä.”
Lassila ja Krigsholm ovat suunnitelleet tämän kesän istutukset viime syksynä. Kilpailutukset oli hoidettava jo ennen joulua.
Sitä he eivät voineet ennakoida, että osallistavan budjetoinnin 30000 euron potista peräti puolet suunnattiin kaupunginhallituksen huhtikuisella päätöksellä – kansalaisten toiveesta – hiilinielujen lisäämiseen.
”Myöhemmin selviää, minne istutamme uusia hiilinieluja.”
”Kotihoito on tarvinnut eniten vahvistusta”
Palveluesimies Johanna Holma vastaa henkilöstöjärjestelyistä nopeasti maaliskuussa perustetussa resurssikeskuksessa.
Teksti: Teija Laurinolli
Kuva: Johanna Holma
Kuka olisi arvannut, millaiseksi pandemia heitti Kemin kaupunginkin arjen yhtäkkiä maaliskuun puolivälissä? Työ väheni yllättäen yhtäällä ja lisääntyi toisaalla. Kaikilla se muuttui.
Vammaispalveluissa henkilökohtaisen avun keskuksessa palveluesimiehen tehtävässä helmikuussa aloittanut Johanna Holma hyppäsi luotsaamaan resurssikeskusta ja vastaamaan henkilöstöjärjestelyistä.
”Varhaiskasvatuksesta ja koulupuolelta sekä kulttuurista vapautui resursseja. Henkilöstöhallinto lähetti maaliskuussa henkilöstölle kyselyn, jossa tiedusteltiin kiinnostusta siirtyä muihin tehtäviin”, Holma kertoo.
Yli 200 ilmoittautui ja antoi tietonsa. Erityisesti resurssikeskus etsi työntekijöitä, joilla jo oli sosiaali- ja terveysalalta koulutus. Keskus saa resurssipyyntöjä ja -toiveita esimiehiltä.
”Sairaanhoitajia ei löytynyt muualta kuin sosiaali- ja terveystoimialan omasta väestä. Lähihoitajan ja laitoshuoltajan koulutuksen suorittaneita ilmoittautui.”
Tarvetta oli pikaisesti noin sadalle henkilölle.
”Resursseja on siirretty esimerkiksi Sauvosaaren sairaalaan, kehitysvammahuollon asumisyksiköihin sekä palvelukoteihin”, Holma luettelee.
”Kotihoitoa on vahvistettu eniten, koska kotona hoidettavien ihmisten ajateltiin olevan erityisen haavoittuvassa asemassa tässä tilanteessa.”
Kotihoito auttaa esimerkiksi vanhuksia ruokailussa, lääkehoidossa ja peseytymisessä.
Sosiaalipuolella väkeä on tarvittu muun muassa lapsiperheiden kotipalvelussa.
Holman mukaan siirroissa on nähty hienoja onnistumisia.
”Jotkut ovat tehneet opetuspuolella osa-aikatyötä. Nyt on nähty, että on mahdollista järjestää heille kokopäivätyötä hallintorajat ylittämällä ja tehtäviä yhteen sovittamalla.”
”Haluan kiittää kaikkia siirtyneitä työntekijöitä, jotka ovat poistuneet omalta mukavuusalueeltaan tutusta ja turvallisesta työstä toisiin tehtäviin. Kiitokset ansaitsevat myös työntekijöitä lähettäneet ja vastaanottaneet tahot.”
Osaavien ja motivoituneiden ihmisten kanssa on ollut hyvä tehdä yhteistyötä.
Koska koulut ja varhaiskasvatuksen toiminnot avautuvat kokonaan jälleen 14. toukokuuta, on valmistauduttava siihen, että väkeä palaa perustehtäviinsä.
”Tätä valmistelevat parhaillaan kotihoitokeskuksen palvelujohtaja Riitta Nahkiaisoja ja varhaiskasvatusjohtaja Kaisa Rauvala.”
Uusia järjestelytehtäviä on ilmaantunut kevään mittaan. Viimeiset pari-kolme viikkoa on tarvittu apua suojavarusteiden ja hoitotarvikkeiden kuljetuksiin sekä soittamaan yli 80-vuotiaille kemiläisille.
Kontaktien välttäminen ja vähentäminen ovat vaikuttaneet suoraan Johanna Holman työhön.
”Keskustan palvelutalo Sauvosaarenkadulla tyhjennettiin maaliskuussa toimistoihmisistä kokonaan. Siirryin evakkoon Leipätehtaan toimintakeskukseen, joka suljettiin tuolloin asiakkailta. Työskentelen alakerrassa. Yläkertaan on sijoittunut muutama työntekijä, joilla on eri sisäänkäynti.”
Leipätehtaan tiloihin muutti myös yksi kotihoidon yksikkö, joka niin ikään kulkee omasta ovestaan.
Puuhapakusta tuli kouluruoan jakeluauto
Janne Kuoppalan ja Joonas Isoahon kierros nuorisotyön Puuhapakulla alkaa Ajoksesta ja päättyy Kivikolle. Kouluruokaa toimittaa viisi työparia viiteen koulupiiriin ja noin 190 talouteen vielä ensi viikolla.
Teksti: Teija Laurinolli
Kuvat: Janne Kuoppala
”Ruoanjakelu on melko kiireistä työtä. Meidän autokunnallamme on 40–50 osoitetta ympäri Kemiä”, kertoo Kuoppala.
Osoitteet vaihtelevat hieman päivittäin, koska perheillä ei ole aina kouluruoalle tarvetta esimerkiksi vanhempien työvuorojen vuoksi.
Maaliskuun lopussa alkanutta kouluruoan jakelua johtaa ja järjestelee hallimestari Janne Jylkkä. Uimahallin oman väen lisäksi työhön siirtyi neljä henkilöä suljetuista kulttuuri- ja nuorisotoiminnoista: historiallisen museon näyttelymestari Janne Kuoppala, nuoriso-ohjaaja Joonas Isoaho, taidemuseon intendentti Tanja Kavasvuo ja teatterin tarpeistonhoitaja Toni Luukinen.
”Aamu alkaa yleensä siten, että hoidan museon juoksevia asioita ja käyn uimahallilta hakemassa päivän osoitelistan”, Kuoppala kertoo.
Kymmenen aikoihin aamupäivällä jakelijat hakevat ruokalaatikot keskussairaalan keittiöstä. Annospakkaukset on tarkkaan laskettu: niitä on täsmälleen tilattu määrä.
”Kun ruoat ovat kyydissä, lähdemme ajelemaan kohti Ajosta. Sieltä suuntaamme Rytikariin, Hepolaan sekä Järpin ja Ritikan kautta Syväkankaalle. Tässä välissä haemme mukaamme noutokahvit, koska kesken kierroksen ei voi taukoja pitää. Annokset on saatava koteihin lounasaikaan.”
Kuoppalan ja Isoahon reitin viimeisiä etappeja ovat Takajärvi, Tervaharju ja Kivikko.
”Kontakteja vältetään. Viemme ruoat oven taakse tai sovittuun paikkaan.”
Kaikki on sujunut tähän asti hyvin ja suuremmitta kommelluksitta.
”Joitakin sekaannuksia osoitteiden kanssa on tietysti ollut. Lasten kanssa juttelu on usein aika koomista. Yhden kerran Puuhapakun takaikkuna räjähti itsekseen.”
Mitä? Jakelutyössä on sittenkin jännitteitä?
”Olin viemässä ruokaa yhteen kerrostaloasuntoon. Kun tulin takaisin, Joonas kysyi, että mikähän tuolla takana poksahti. Menin katsomaan ja huomasin, että takaikkuna oli sirpaleina maassa.”
Lähtöpisteeseen keskussairaalan keittiölle Puuhapaku kurvaa noin kolmen tunnin jälkeen. Tyhjät ruokalaatikot on palautettava ja jakelijoiden jatkettava muihin töihin.
”Tiistaina pesimme auton. Iltapäivällä jää aikaa tehdä vielä pakollisia museotöitä. Lomautuksia tai ei, tietyt asiat on kyettävä hoitamaan”, Kuoppala sanoo.
Museot voivat avata hallitusti ovensa kesäkuun alusta lähtien. Tätäkin näyttelymestarin on nyt valmisteltava.
Kouluruoan jakelu päättyy ainakin laajassa mitassa ensi viikon lopussa. Oppilaat, jotka eivät kuulu riskiryhmiin, palaavat etäopinnoista koulun penkille 14. toukokuuta.
Kirjastolle palautuslaatikot
Teksti ja kuvat: Teija Laurinolli
Noin 18000 lainaa Kemin kaupunginkirjastosta maailmalla! Jos olet muuttamassa tai lainapalautukset olisi muusta tähdellisestä syystä hyvä saada hoidetuiksi, käytä näitä palautuslaatikoita. Muuten ei ole mikään kiire hätiköidä ja ruuhkauttaa tätä palvelua, joka toimii kulttuurikeskuksen pääovien edessä nyt arkipäivisin kello 12–14.
“Laina-aikoja jatketaan niin pitkään kuin kirjastojen sulku kestää. Myöhästymismaksuja ei tule”, muistuttaa kirjastonhoitaja Pia Kusmin. “Otamme nyt palautuksia vastaan vain pienissä erissä. Meitä on täällä kirjastossa töissäkin tällä hetkellä ainoastaan kaksi henkilöä.”
Aineistoa saa palauttaa vain, jos on terve. Turvavälit on hyvä muistaa myös ulkona.
“Palautettu aineisto viedään kolmeksi päiväksi karanteeniin, ennen kuin koskemme siihen”, Kusmin kertoo.
Kirjastot ovat saaneet aineiston käsittelyyn ohjeet aluehallintovirastosta.
