Ihmekaupungin ihmisiä -blogi

Nyt se taas alkaa. Kokoontumisrajoitukset sun muut. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Osa minusta on sitä mieltä, että järkevintä olisi vain jatkaa elämää normaalisti. Ihmisiä kuolee joka tapauksessa. Osa minusta taas on sitä mieltä, että rajoituksissa on kyllä järkeä.

Vaikka museo on ollut rajoitusten vuoksi suljettuna, saamme säännöllisesti näyttelyesineisiin liittyviä kysymyksiä. Pyrimme vastaamaan kaikkiin kyselyihin parhaan kykymme mukaan.

Nyt, kun pimeys valtaa maat ja mannut, on siirryttävä retkeilemään valaistuille poluille. Yksi polku, asfaltoitu sellainen, on nimeltään Rantabulevardi, entinen Luulajantie.

Minulta on kysytty, että miten se kouluarki nyt sujuu korona-ajan lähiopetuksessa. Korona-aikana koululle eivät saa ulkopuoliset tulla, joten kerronpa teille nyt kuulumisia.

Tällä kertaa kävi tosissaan niin, etten tiennyt etukäteen yhtään hyvää aihetta, mistä kirjoittaisin. Eilen kuitenkin ollessani teatterilla harjoituksissa, mieleeni tuli nimenomaan teatterin toimivuus nykyään täällä Kemissä. Olen itse teatterin nuorisolinjalla, nyt kolmatta vuotta, koska korona pilasi viimeisen puolisen vuotta.

Sateisina päivinä ei aina tee mieli lähteä ulkoilmaan. Museoiden näyttelyissä on kuitenkin turvallista tehdä kiertokävelyitä paikallishistorian pariin kuivin jaloin. Näyttelyssämme on esillä lähes tuhat erilaista objektia Kemin historiasta, joten sieltä varmasti löytyy monenlaista nähtävää.

Tämänkertainen blogini liittyy edelleen patikointiin ja kävelyyn. En suuntaa merta edemmäs kalaan vaan palaan lähimaastoon kaupungin alueelle, mistä löytyy Kiikelin merimetsä. Olen kuvannut Kiikeliä vuosien aikana eri vuodenaikoina ja eri valaistuksissa. Kuvat näyttävät, miten erilainen voi sama paikka olla eri aikoina.

Terveisiä kaikille syyslomalta.  Voi miten voimaannuttavan uutisen löysin tällä viikolla, kun Yle uutisoi: Sosiaalisessa mediassa haastetaan kehumaan Kemiä (https://yle.fi/uutiset/3-11593922).  Ideahan on lähtöisin Facebookin Kemi-ryhmästä. Siellä on  pyydetty ihmisiä ...

Kemi on mielestäni ihan ok. Täällä voisi olla enemmän ajanviettotapoja, mutta kyllä minä tästä kaupungista pidän. Siksi olenkin miettinyt, miksi niin moni haluaa pois täältä niin pian kuin mahdollista.

Tätä blogia kirjoittaessani on minulla tullut tavaksi kertoa työpäiviini liittyvistä asioista, joten jatketaan vielä samalla linjalla. Paremman ilmauksen puuttuessa voisi sanoa, että museoissa on viime aikoina ollut hyvää pöhinää. Meillä on niin taidemuseossa kuin historiallisessakin museossakin kiinnostavat näyttelyt menossa. Olemme järjestäneet hauskoja tapahtumia. Pidettiinpä jopa viime lauantaina museokahvilaakin.