Viestintä

Hepola-Rytikari-Paavonkari on alueena monille kemiläisille melko tuntematon, paitsi kerrostalolähiömaineensa vuoksi, joka ei ole aiemmin ollut kovin mairitteleva. Tämä on ihmetyttänyt alueen asukkaita, koska alue on ...

Päivän pituus pohjoisessa kotikaupungissa 3 tuntia 33 minuuttia, kun istahdan kirjoittamaan tätä blogipostausta.

Nyt se taas alkaa. Kokoontumisrajoitukset sun muut. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Osa minusta on sitä mieltä, että järkevintä olisi vain jatkaa elämää normaalisti. Ihmisiä kuolee joka tapauksessa. Osa minusta taas on sitä mieltä, että rajoituksissa on kyllä järkeä.

Vaikka museo on ollut rajoitusten vuoksi suljettuna, saamme säännöllisesti näyttelyesineisiin liittyviä kysymyksiä. Pyrimme vastaamaan kaikkiin kyselyihin parhaan kykymme mukaan.

Nyt, kun pimeys valtaa maat ja mannut, on siirryttävä retkeilemään valaistuille poluille. Yksi polku, asfaltoitu sellainen, on nimeltään Rantabulevardi, entinen Luulajantie.

Minulta on kysytty, että miten se kouluarki nyt sujuu korona-ajan lähiopetuksessa. Korona-aikana koululle eivät saa ulkopuoliset tulla, joten kerronpa teille nyt kuulumisia.

Tällä kertaa kävi tosissaan niin, etten tiennyt etukäteen yhtään hyvää aihetta, mistä kirjoittaisin. Eilen kuitenkin ollessani teatterilla harjoituksissa, mieleeni tuli nimenomaan teatterin toimivuus nykyään täällä Kemissä. Olen itse teatterin nuorisolinjalla, nyt kolmatta vuotta, koska korona pilasi viimeisen puolisen vuotta.

Sateisina päivinä ei aina tee mieli lähteä ulkoilmaan. Museoiden näyttelyissä on kuitenkin turvallista tehdä kiertokävelyitä paikallishistorian pariin kuivin jaloin. Näyttelyssämme on esillä lähes tuhat erilaista objektia Kemin historiasta, joten sieltä varmasti löytyy monenlaista nähtävää.

Kemin kaupungin tiedotuslehden Kemiläisen numero 2–3 on ilmestynyt ja jaetaan koteihin tänään julkisena tiedotteena, jolloin se tavoittaa myös mainoskieltotaloudet. Koronatilanteen takia Kemiläinen ilmestyy vuonna 2020 vain kahdesti. Numero 2 ...

Tämänkertainen blogini liittyy edelleen patikointiin ja kävelyyn. En suuntaa merta edemmäs kalaan vaan palaan lähimaastoon kaupungin alueelle, mistä löytyy Kiikelin merimetsä. Olen kuvannut Kiikeliä vuosien aikana eri vuodenaikoina ja eri valaistuksissa. Kuvat näyttävät, miten erilainen voi sama paikka olla eri aikoina.