Avoin yleisöluento: Kemin vanhinta kouluhistoriaa

Luennossa selvitellään Kemin varhaisinta kouluhistoriaa 1800-luvulta 1930-luvulle.

Kemiin perustettiin kansakoulu 1878, siis vajaat kymmenen vuotta kaupungin perustamisen jälkeen. Koulunkäynti ei kuitenkaan ollut pakollista ennen kuin 1920-luvun alussa säädetyn oppivelvollisuuslain myötä. Koulun oppilasmäärä kuitenkin lisääntyi vähitellen kaupungin väkiluvun kasvaessa ja koulutuksen arvostuksen noustessa, mutta 1930-luvulle tultaessa Kemissä oli edelleen vain kaksi kansakoulua, keskustan koulu ja Laitakarin/Juurakon koulu. Suuri alueliitos 1931 mullisti monin tavoin kaupungin elämää, niin myös koululaitoksen osalta. Oppilasmäärä moninkertaistui ja kaupungin haltuun siirtyi monia Kemin maalaiskunnan perustamia kouluja, kuten Karihaaran, Koivuharjun, Veitsiluodon/Rytikarin ja Ritikan koulut.

Oppikoulu, Kemin Suomalainen Porvari-Yhteiskoulu, perustettiin 1897. Se oli kauan pohjoisin koulu, jossa Suomessa saattoi suorittaa ylioppilastutkinnon ja jatkaa silloisten säännösten mukaan yliopistoon. Suuri osa oppilaista tulikin kaupunkia ympäröivältä alueelta Kemi- ja Tornionjokilaaksoista ja myös etelän suunnalta.

Kaikkien koulujen kehitystä haittasivat puutteelliset tilat. Vuosikymmeniä ne toimivat rakennuksissa, joita ei alun perin ollut kouluiksi suunniteltu tai tarkoitettu. Niin kansakoulu kuin oppikoulukin saivat kunnolliset koulutalot vasta 1930-luvulla.

Koulua käytiin runsaat sata vuotta sitten myös tiukassa kurissa. Vähäpätöisiltäkin tuntuvista rikkeistä määrättiin jälki-istuntoa, käytöksen alennus tai karsseria eli arestihuonetta, jonne oppilas saatettiin sulkea jopa useiksi päiviksi. Kurinpito ulottui myös kouluajan ulkopuolelle: oppilaat eivät esimerkiksi saaneet käydä rautatieasemalla, elleivät olleet itse lähdössä jonnekin junalla, sillä asemaa pidettiin epämääräisen väen kokoontumispaikkana. Selvää oli, että myös tupakointi tai kortinpeluu oli kielletty muulloinkin kuin koulupäivien aikana.