Arkeologiset kohteet
Kemin alueen arkeologiset kohteet sekä kiinteät esihistorialliset että metallikautiset muinaisjäännökset sijaitsevat Kemin kaupunkikeskustan ulkopuolella Ajoksessa ja Tervaharjun, Ristikankaan ja lentokentän takaisissa maastoissa.
Kemin rannikkoseutu on geologisesti nuorta aluetta. Se on paljastunut Itämerestä maankohoamisen seurauksena noin 3000 vuotta sitten. Viimeisen jääkauden jälkeiseltä ajalta aina 1500 eaa. nykyisen Kemin kaupungin alue oli merenpohjaa. Kemijoen suistoalue on ollut vilkasta ihmisen toiminnan aluetta koko esihistorian. Vanhimmat merkit inhimillisestä toiminnasta Kemin seudulla ovat kivikauden ja pronssikauden taitteesta noin 1500 eaa., jolloin alueen maaperä alkoi maankohoamisen myötä vähitellen paljastua meren alta. Kivikauden lopulla Perämeren rannikon asutus oli keskittynyt kansainvälistäkin kauppaa käyviin suurkyliin.
Varsinaisesti Kemin kaupungin alueella esihistoria alkaa varhaismetallikaudelta, joka käsittää pronssikauden ja varhaisen rautakauden. Varhaismetallikaudella yhteisöjen rakenne muuttui ja kivikauden suurkylät hävisivät. Uudenlaiset rakennusmenetelmät ja elinkeinorakenne suosivat pienempiin yhteisöihin muuttamista ja suurkylät hävisivät maisemasta. Tältä samalta ajalta ovat peräisin alueen tyypilliset muinaisjäännökset – röykkiöhaudat. Röykkiöt rakennettiin alun perin näkyville paikoille veden läheisyyteen, mutta maankohoamisen seurauksena ne sijaitsevat korkeilla paikoilla kaupungin laitamilla. Röykkiöhautaaminen jatkui Perämeren rannikon alueilla läpi rautakauden. Vasta kristinuskon levitessä ruumishautaaminen alkoi hiljalleen yleistyä.
Alla olevasta animaatiosta käy ilmi Itämeren eri vaiheet jääkauden jälkeen ja maankohoaminen Kemin alueella.
Kemin kaupungissa sijaitsevista arkeologisista kohteista vain kourallinen voidaan tulkita varsinaisiksi esihistoriallisiksi. Valtaosa on peräisin historialliselta ajalta. Tähän luonnollisesti vaikuttaa se, että suuret osat kaupungin maa-alueesta ovat paljastuneet veden alta vasta hyvin myöhään. Toinen vaikuttava seikka on kaupunkialueen voimakas rakentaminen, joka on mahdollisesti tuhonnut merkit muinaisjäännöksistä. Yhä löytämättömiä kohteita voi hyvinkin olla vielä olemassa.
Kemin kaupungin alueella esihistorialliseen aikaan kuuluvia röykkiöitä löytyy Rovalta, Tervaharjulta ja Takaniitynkankaalta. Röykkiöhautaaminen oli vallitseva tapa rannikon pronssikautisissa yhteisöissä ja se säilyi hautaustapana aina 500 jaa tienoille lähes ainoana hautaustapana. Röykkiöhaudat ovat muinaisen merenrannan tuntumassa tai alueilla, jotka ennen olivat saaria. Nykyisin nämä alueet ovat jo kaukana rantaviivasta. Varsinaisia asumiseen liittyviä merkkejä Kemin alueella ovat liesinä käytetyt rakennelmat, joita on alueen tutkimuksissa löytynyt Länkimaalta.
Muiden maastossa olevien maa- ja rakkakuoppien ajoitus on vaikeaa, koska vastaavia kuoppia käytettiin pyynti- ja varastokuoppina myös historiallisina aikoina. Näitä on jonkin verran säilynyt Kemin takametsissä.
Tyypillisimpiä muinaisjäännöksiä Itämeren alueella ovat labyrinttimaiset kivistä tehdyt jatulintarhat. Ne sijaitsevat aivan rantaviivan tuntumassa, joten ne ovat selkeästi historiallisena aikana ladottuja eivätkä voi olla kovinkaan vanhoja, korkeintaan muutaman sadan vuoden ikäisiä. Kemissä jatulintarhoja on rakennettu Ajoksessa, Ajoskrunnissa ja Selkä-Sarvessa. Myös Ristikankaalla on sijainnut kivinen labyrintti, joka sijaintinsa puolesta voidaan tulkita muita vanhemmaksi. Jatulintarhojen tarkoitusta voi vain arvailla. Varhaisimpien rakennelmien tarkoitus on voinut olla kalastusmagiaan liittyvää. Myöhemmät ovat voineet olla merimiesten ajankulukseen rakentamia eikä niillä ehkä ollut mitään sen suurempaa merkitystä. Täyttä varmuutta asiaan ei ehkä koskaan saada.
